Kahvilla taiteilua

Olen melkoinen kahvikissa, eli rakastan lipitellä tämän tästä kahvia. Katsoin muutama viikko sitten Yle Areenasta Toivola Land of Hope-dokkarin, jossa nuori nainen ja mies maalasi kahvilla. Ajattelin heti, että tuota täytyy testata. Noin puolisen tuntia sitten keittelin kahvia ja aloitin testauksen. Nyt näette alla valokuvina tuloksen. Kahvilla maalaaminen oli ihan samanlaista kuin vesiväreilläkin, mutta tuoksu oli aah..niin ihana !

Tästä aloitin, eli kolmea eri vahvuista kahvia laseissa, siveltimiä ja paperia.

Taustaa värittelin ensimmäisellä, eli laihimmalla kahvilla.

Kun ensimmäinen kahvikerros oli kuivahtanut hetken, maalasin päälle keskivahvalla kahvilla.

Ja kun tunnetusti olen kuulakärkikynällä tuhertelija, piirtelin hassun ajatukseni ensin ruutupaperille.

Keskivahvalla kahvilla aloitin maalaamaan lintua.

Jatkoin maalaamalla puun myös keskivahvalla kahvilla.

Pian paperilla oli jo mökki ja kuusikin.

Vahvimmalla kahvilla sitten viimeistelin työni.

Tässä valmis kahvikissan kahvimaalaus, tietysti tipuja täynnä :) Nyt on sitten tämäkin testattu ja ihan hyväksi havaittu !

Valo tule pian luokseni

Tuijotan linssin läpi taivaanrantaa.
Valo vain pikaisesti minulle vilkuttaa.
Yritän tallettaa tuon pienen valoisan hetken.
Tiedän, että askel askeleelta kevättä kohden mennään.
Silti tekisi mieli sanoa: Valo tule pian luokseni.

Joulu on hiipinyt keittiöön

Enää muutama yö jouluun. Joulu on hiipinyt vähitellen Perhottaren keittiöön. Muualla talossa se ei vielä ole hipsutellut kuin tähdet ripustanut olohuoneen ikkunoihin. Uskoisin, että huomenna se alkaa hipsutella olohuoneenkin puolelle..
Joulu tekee Perhottaren keittiöön aina iloisia, jouluisia pieniä juttuja.

Ensimmäinen merkki joulun lähestymisestä on lasten kanssa tehty piparkakkutalo.

Seuraavaksi kaivetaan kaapista esille vanha joulutarjotin.

Se täyttyy pian pipareista.

Seuraavaksi ikkunalaudalle ilmestyy olkipukit ja possu sekä pieniä olkikoristeita ripustellaan sinne tänne :)

Joulu ei ole joulu ilman joulukukkia. Joulutähti ja hyasintti tuovat joulutunnelman ja tuoksua. Joulukaktus myös :)

Vanhan ajan joulujuliste löytää aina tiensä Perhottaren jouluiseen keittiöön.

Postilaatikkoon ilmestyvät joulukortit kiinnitetään jääkaapin oveen. Joulun aikaan kyseinen ovi käy niin tiheään, että korteilla riittää katsojia :)

Tonttuterveisiä !

Kuulkaas : HOI !

Minun luonani vieraili eilen tälläinen veijaritonttu. Oli melkoinen pilke silmissään. Naureskeli minun höpsötyksille, ja kertoi vievänsä säkissään joitain toivomuksia eteenpäin.

Toivoin säkin täyteen : ILOA, NAURUA, HYMYÄ JA RAKKAUTTA !

Kun tonttu saapuu luoksenne napatkaa säkistä ja pistäkää talteen omaan pikku joulupussukkaanne.

Bling, Bling

Mietin, että kaikilla on blogissa jotain joulun odotteluun liittyvää kivaa.
Minäkin olen tehnyt niitä perinteisiä joulujuttuja : kortit on lähetetty, laatikot valmiit, piparitalo leivottu jne..

Ajattelin keksiä jotain hauskaa joulublingiä, jota en ole aiemmin tehnyt.

Olen siis valmistautumassa jouluun viimeisen päälle :)  Peilikaapistani löytyi alekorista joskus ostettu kynsilakka joka on odottanut oikeaa käyttöhetkeään, nyt se pääsi tekemään minulle joulukynnet :)

Kuinkas moni on jo ehtinyt tälläiset tekemään ? Eihän joulu ole joulu ilman Bling, bling-kynsiä ;)

Tässä tekovermeet, jotta ehditte lakkailemaan kyntenne Bling, Bling-kynsiksi vielä ennen joulupukin tuloa :)

Jääriimuja

Keräsin lumihiutaleita ja vesipisaroita.

Pudotin ne taikapussiini.

Ravistin ja heilutin.

Suljin silmäni ja poimin taikapussista 

käteeni jääriimuja.

Ensimmäinen jääriimu lupasi loruilla.

Toinen tarinoida.

Kolmas kuunnella.

Neljäs noitua.

Viides oli vaiti.

Kuudes kehoitti katselemaan elämän kauneutta.

Mandala

Mandalani tein mehiläisvahalla, tausta tietokonemosaiikkia :)

Mehiläisvahataidetta

Tiistaina oli taidepäivä. Menin Ainan luokse testaamaan ostamiani mehiläisvahavärejä, ja Aina kehitteli siinä minun mehiläisvahaa paperille silittäessäni hänen omasta mehiläisvahastaan värejä. Laitan linkin Ainan bloggaukseen, että näette mistä on kyse : Joulutouhuja

Mehiläisvahavärit ovat mielenkiintoiset ja aivan uusi tuttavuus. Näillä välineillä syntyy paperille mielenkiintoista jälkeä :

 Silitysraudalla siis sulattelin vahaa ja silittelin paperille. Sitten puutikulla viimeistelin, kun ohut vahakerros oli kuivunut. Tässä on tuotokseni.

Maaginen päivämäärä 12.12.2012

Näin maagisen päivän 12.12.2012 kunniaksi päätin vähän huvin vuoksi tehdä Hömppätestejä :)

Kävin testaamassa : http://www.avatv.fi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/nain-loydat-oman-voimaelaimesi/2012/12/1671742

Vastaukset olivat hulvattomia ja sain nauraa, joten suosittelen muillekkin testausintoisille !

Minkä eläimen sielu minulla on  ?

Minulla on Kotikissan sielu :

Minulla on kotikissan sisin. Rakastan leppeää elämää, ja vietän aikaa tehden minua miellyttäviä asioita.

Olen toisinaan pirullinen, mutta omilleni reilu ja rakastava. Rakastan myös itseäni, joten pitää varoa, etten jätä muita huomioimatta ! Osaan jo hankkia huomiota ja huolehtia itsestäni niin hyvin, että minulla on varaa jakaa huomiota muillekin.

Testasin myös

Minkä värinen on sieluni silmä ?

Sieluni silmä on elämää nähnyt
Vaikka en olisi vanha, sieluni saattaa olla. Se on nähnyt elämää eikä nolostu tai pelästy helposti. Kuitenkin inhimillinen ja hyvä; yritän olla kaikille ystävä ja hyväksyä heidät. Osaan pitää itsestäni huolta, ja levittää hyvyyttäsi, kun joku sitä tarvitsee. Elämää nähneet vaarat liittyvät lähinnä kaavoihin kangistumiseen, mutta minä olen ainakin toistaiseksi välttänyt moiset karikot.

Mikä kissapeto olen ?

Olen leopardi

Tekisikö mieleni kivuta puuhun ja alkaa lötkötellä sen oksalla ? No ei ihme, sillä olen leopardi !

Leopardi muistuttaa eniten peruskissaa siinä, että se sopeutuu isoista kissapedoista parhaiten erilaisiin elinympäristöihin. Olen siis melko mutkaton tyyppi ja kotonani lähes kaikkialla minne satunkin eksymään. Kumppanina olen melko omistautuva, enkä välttämättä kaihda pientä yhteenottoakaan, jos joku yrittää vokotella minun puolisoani.

Eräs parhaista valteistani on kärsivällisyys - siis tiettyyn pisteeseen saakka. Kun tiedän mitä haluan, jaksan jahdata päämäärääni kärsivällisesti ja pitkään – kunnes huomaan tilaisuuteni koittaneen ja hyökkään kimppuun kuin… no, leopardi !

Todenkaikuja

Ajattelin kirjoittaa lukufiiliksiä ystäväni Elvin Todenkaikuja-novellikokoelmasta hieman myöhemmin, mutta kun nämä ajatukset pyörivät viime yönä päässäni, niin päätin avata sanaisen arkkuni nyt.

Oli erittäin mielenkiintoista aloittaa lukemaan ystäväni kirjoittamaa kirjaa. Olen seurannut sivusta kirjaprojektin etenemistä, ja odottanut jännityksellä mitä tuleman pitää. Nyt iloitsen valmiista teoksesta. 

Kirjan sisältö oli minulle osittain tuttua, sillä olen lukenut muun muassa tarinat : Testamentti, Variksen munat, Ampiainen ja  Leijonan ja kalan seikkailuista ( Kerronpa yhden pienen salaisuuden : Samoja tarinoita on lukenut joskus jopa myös yli 30 000 silmäparia ) No, se siitä. Tiedän Elvi, että hypit riemusta, kun luet

edellisen suluissa olevan kommentoinnin :) Niin takaisin asiaan. Tiesin siis osittain mitä odottaa, mutta täytyy myöntää, että sain kokea yllätyksiä. 

Todenkaikuja-kirjan Kaikuja-osion tarinat eivät vastaa lukijalle perinteisen kaiun tapaan Haloo, jos sille huutaa Haloo ! Kaikuja-osion tarinat tempaavat mukaansa mielen ihmeelliseen maailmaan, jossa voi kokea ihmetystä, ihastusta ja hieman vihastustakin. Rannalle ja Oikein- tarinat ovat kerronnallisesti erittäin antoisia. 

Minämuna ja keltuaisen seikkailu sai minut aluksi pyörittelemään silmiäni. Mitä ihmettä ? Onko kanalan emäntä sulkeutunut kuoreensa ja on eksyksissä ? Huokaisin helpotuksesta, kun tarinan lopussa selvisi, että sehän vain etsi aarretta, eli sisintään. Ei siis sen vakavampaa ;)

Leijonan ja kalan tarinat ovat ihastuttavia kertomuksia ystävyksien iloisista kohtaamisista. Ystävyyttä ei estä se, että toinen asuu maalla ja toinen vedessä. Osaan samaistua tarinoihin, koska olen leijona ja uskokaa tai älkää vanhempani ovat kaloja. Minulla on myös uiskentelevia kalaystäviä ja häntiään heiluttavia leijonaystäviä. Ei siis tarvitse ihmetellä miksi juuri kyseiset tarinat uppoavat minuun. Toivon salaa, että olisin Kalan valtakunnassa-tarinan lopussa esiintyvä leijonanpentu, joka kastaa kuononsa lammen kirkkaaseen veteen. Pääsisin silloin kalan seikkailuihin mukaan :)

HUOM ! Todenkaikuja- novellikirja saattaa aiheuttaa unettomuutta, sillä sitä on mielestäni parasta lukea yöllä. Jos satut nukahtamaan kesken lukemisen ( Ei, tarkoita sitä, että kirja olisi tylsä, vaan se on hyvän yökirjan tunnusmerkki ), niin jos torkahdat ja säpsähdät hereille on mukava miettiä mielessä pyörivästä tarinasta onko se kirjan sivuilla vai oliko se unta ?

Pitäähän se yksi pellillinen pipareita aina polttaa :)

Jäälyhtyjen ja jääkakkujen aika

Innostuin tekemään jäälyhtyjä ja kokeilemaan jääkakun tekoa. Lunta ei ole kuin pari senttiä, joten ihan kiva laittaa pihalle piristystä. Avasin tänään myös hiihtokauteni. Hiihdin järven jäällä. Tekolumiladulle en ole viitsinyt lähteä, ja niinpä lähdin hiihtelemään jäälle. Jäätä on noin 15 senttiä.

Valoisan aikaan vein lumipalloheisin juurelle muutaman jäälyhdyn ja jääkakkuseni. Parissa ämpärissä on taas vedet jäätymässä. Mukava saada tehtyä jouluksi paljon jäälyhtyjä :)

Pistin pesuvatiin jäätymään veden kanssa yhden tekokukan oksan ja siitä tuli kaunis :) Jos olisi korkea ja kaunis lumihanki sen päälle olisi tämä jääkranssi mukava laittaa ja iso kynttilä keskelle.

Jääkakkuuni laitoin kuivattuja ruusunnuppuja ja kiviä sekä leivontakaapista koristeita.

Päätin myös kokeilla jäädyttää jotain maitopurkkeihin. Laitoin veden sekaan heiniä ja rautalankakiemuroita.

Mitä luettiinkaan 60 vuotta sitten...

Rakastan lukea lehtiä, ja erityisesti sanomalehtiä :)
Olen ottanut talteen vanhalta hirsitaloltani sellaisia lehtiä, jotka ovat olleet vielä lukukelpoisia. Kun löysin hirsitalolta tämän vanhan lehden, luin sitä ihastuneena. Ajattelin heti, että laitan blogiini lehdestä myös teille maistiaisia 60 vuoden takaa. Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 60 vuotta siitä, kun tämä lehti on ilmestynyt.
Toivottavasti teistä on yhtä mukava lukea sen uutisia ja mainoksia kuin minusta :)


Löytämäni Yhteishyvä-lehden oikeassa kulmassa on komeasti esillä lehden numero ja ilmestymispäivä.

Lehden kannessa on itsenäisyyspäivään liittyvä artikkeli.

Mainokset ovat aivan ihania ! Miten olisi aamukahvit Katriinan kanssa ? Vastaisin itse, että KYLLÄ !

Joulunodotus näkyy ihanasti tässä joulunäyttelyn avajaisilmoituksessa. !

Joululahjojen ostaminen on ollut pulmallista jo vuosikymmeniä sitten, vain onko ?

Sarjakuvat ovat tutkitusti sanomalehtien luetuimpia artikkeleita :) Musti-sarjakuva on niin hellyttävä, että oi !

Lehden takakannessa on paljon luettavaa : Pervitin-lääkkeen avulla on hyvä olla kun on paha olla, valistuskirjallisuus kertoo, että Haikara ei sinua tuonut ja myymälänhoitajien paikkoja on avoinna ympäri Suomen :)

Mandala

Kokeilin myös Miiwin innoittamana Kaleidocsope painter- ohjelmaa ja tälläinen mandala tuli ohjelmalla.

Dremeli soi !

Olen jo jonkin aikaa haaveillut hankkivani veistoterät, että voisin kokeilla puun veistämistä. Ei ole teriä tullut vielä hankittua, mutta eilen illalla innostuin ottamaan dremelin käteeni. Parisataa vuotta vanha hirsitalon vintillä ollut lankku sai toimia minun koekappaleenani. Illalla sen kanssa meni pari tuntia, ja tänään muutama tunti lisää. Laitoin lankkuun puunsuojaa, ja nyt se sitten ihmettelee tuolla nurkassa minne se joutuneekaan. Jotain kuvioita puuhun tuli. Ensiksi ajattelin piirtää jotain, mutta puussa oli jo valmiiksi omat mallinsa :) Näettekö te lankussani mitään ? Kaikki on vähän vinksin vonkin ;)

Sininen käsi

Käyn aika usein vilkaisemassa Astron sivuilla horoskooppiani, ja nyt huomasin, että aika useat bloggariystäväni ovat sivuilla myös vierailleet. 

Niinpä  minunkin täytyi käydä vilkaisemassa www.astro.fi-sivulta mikä Maya olen. Olen käynyt joskus aiemminkin, mutta en muistanut mikä olen :)

Aika hyvin taitaa minuun päteä tämä, ja Ainakin taisi olla sinikätinen ;)

Minä olen Maya-horoskoopiltani syntymäaikani mukaan : 

Sininen Solaarinen käsi

Sininen Käsi

Taiteileminen vapauden ja vastuun välillä on ydinkysymys sinulle Sininen Käsi, Loppuunsuorituksen voima. Edustat ennen kaikkea toimintaa. Usein nähdään, miten ensin teet ja vasta jälkeenpäin katsot, mitä tulikaan tehdyksi. Omaperäisyytesi on niin ihailtavaa, että joillakin ihailu voi kääntyä jopa kateudeksi. Teet asioita myös toisten puolesta, koska olet jalomielinen, antelias, yhteistyöhaluinen ja rauhaa rakastava.

Solaarinen

Mayojen syklisessä numerokierrossa yhdestä kolmeentoista yhdeksän on sinun numerosi. Tämä on tarkoituksen solaarinen sointu, ja se korostaa oivaltamisen tärkeyttä elämässäsi. Solaarisen sointuenergian tarkoitus on antaa toiminnallesi muoto, löytää uusia suuntia, ja myös lähteä toteuttamaan niitä.

Olen kulkenut runojen sillalla

Posti toi minulle pari päivää sitten kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon kolmannen runokokoelman Haaveilevan heinän.

Olen lukenut kirjan runoja makustellen ja mietiskellen. Olen katsellut kuvia kuulostellen, mitä tarinoita kuvat kertovatkaan. Olen kulkenut runojen sillalla. Nähnyt ja kuullut kaislojen kuiskintaa, heinien huojumista ja kukkien kukkivan. Vesi on välillä väreillyt viestejään. Olen sukeltanut runouden syvyyksiin.

Haluankin kiittää Uuna sinua tästä upeasta runomatkasta, jonka olen saanut kokea. Iloitsen, että voin tehdä matkaa aina uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että löydän joka matkalla jotain uutta.

Olen nauttinut erityisesti runoistasi, jotka herättelevät ajatuksiani, suorastaan vaativat lukijaa vastaamaan.
Mitä mahtaa lukija vastata kysymyksiin : Aamun sydän oli kylmä, vai minunko se oli ? Olenko kasvanut vaikka tunnen itseni niin pieneksi ? Entä kun et  tarvitse kenkiä enää ?

Yksi runoistasi oli kuin suoraan minulle tehty. Tämä runo sisälsi myös kysymyksen.

Salainen syli

Varjojen tanssi on täynnä tunteita, 
pelkoa, uteliaisuutta, kiihkoa.

Pelkään, koska en näe kasvojasi ,ilmettäsi, silmiäsi.
Olet syvällä keinuvien varjojen takana. 
Kuka olet, mitä haluat ?

Kiinnostat minua, koska olet ehkä unelmani,
kauan kaipaamani kutsu
syvälle tummaan taiteeseen.

Uskallanko astua
salaiseen syliisi,
nostaa helmani ja tanssia.
Uskallanko ?


Mietin runoon vastausta sekunnin ja vastasin, että kyllä uskallan. Olen itseasiassa tänä syksynä nostanut helmani ja tanssinut jo monta tanssia taiteen kanssa. Ei minusta vielä ole taidetanssikilpailuihin, mutta alkeet olen jo oppinut.

Runokirjan ensimmäisellä sivulla oli omistuskirjoitus Perhottarelle. Se sai minut kyynelehtimään, se oli niin kauniisti kirjoitettu, ja haluan jakaa tekstin myös teille. Uskon, että Uuna myös sen sallii :)

Perhottarelle :

Köyristä selkäsi vasten tuulta ! Pienet perhoset lentävät siipiesi suojaan.
Annat voimia luoksesi tulevalle, mutta rakkaus viiltää kaaret rintaasi. Kaarnasi laivat uivat kauas.

Olet kuin runoilija : kurkotat aurinkoon, vaikka olet maasta. Olet ikihonka, mutta pelkäät pimeää. Huomenna, huomenna ojennat oksasi ja pysäytät auringon.

Luku 8 vaati vastaamaan :)

Plaza de Mustis haastoi minut kertomaan 8 tunnustusta tai asiaa itsestäni. Kiitos haasteesta !

1. Täytyy myöntää, että en aina kauheasti innostu blogi- haasteista, mutta tähän päätin vastata, koska mukana oli luku 8. Luku on minulle maaginen, koska olen syntynyt 8.8.

2. Istun tällä hetkellä sängylläni, ja kirjoittelen läppärillä vastauksiani. Ympärilläni on kasa cd-levyjä ja yksi ulkoinen kovalevy. Aion alkaa luomaan jotain uutta kansien väliin, ja etsin siihen valokuvia arkistoistani. 

3. Hiukseni ovat märät, koska olin juuri aamulenkillä. Vettä satoi, mutta se ei haitannut. Puin ylleni sadekamppeet, ja lähdin ystäväni kanssa metsään :)

4. Rakastan hymiöitä, viljelen niitä ehkä liikaakin tekstieni loppuun. 

5. Olen lukenut viikon sisällä kahdesti Rhonda Byrnen Voima-kirjan. Kirjassa viitoitetaan tie suuremmoiseen elämään. Minä olen päättänyt aloittaa mutkattoman elämän, tuntea sisälläni piilevän voiman  ja nauttia lumoavasta elämästä. Aion lukea kirjan vielä kolmannen kerran. Suosittelen sitä myös muille ! 

6. Minun vatsassani on aina sinisiipinen perhonen ja lapaluullani istuu punasiipinen perhonen.

7. Peilipöytäni laatikoissa ei olekkaan meikkejä, vaan aika paljon metallia, tykkään nimittäin tutkistella ja keräillä kolikoita. 

8. Hangoittelen ja niskoittelen joskus, tai aika usein ohjeita tai sääntöjä vastaan, joten en aio viedä tätä haastetta eteenpäin, vaan jos jostain tuntuu, että haluaa kertoa itsestään jotain niin anti mennä :) Jos ette hangoittele ja niskoittele ohjeita tai sääntöjä vastaan niin lukekaa alla olevat ohjeet ja toimikaa niiden mukaisesti. 

Tunnustus haastetta kuuluu myös kuljettaa eteenpäin muihin blogeihin. 

Tässä vielä lopuksi koko hauskuuden ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. 

Paljon katseltavaa ja hypisteltävää

Eilen aamulla hyppäsimme Aina-blogiystäväni kanssa linja-auton kyytiin ja lähdimme matkaamaan kohti Tampereen  Suomen Kädentaidot 2012-messuja. Reissu oli Pohjanmaan Kivikerhon järjestämä, jonne minäkin pääsin matkaan vaikka jäsen en olekkaan, ainakaan vielä :)

Laukkuuni olin tietenkin pujauttanut digipokkarin, että messuilla saisin napsia kuvia. Valokuvaaminen oli siellä kuitenkin kiellettyä ilman näytteilleasettajan lupaa, eli kuvia ei tullut kauheasti otettua. Muutamia muistoksi kuitenkin. Messuilla oli paljon katseltavaa ja hypisteltävää. Mieleeni jäivät ainakin käsintehdyt hauskat haltijat, mehiläisvahamaalaukset ja yksi erikoisempi kynttiläviritys. Mieleenpainuvin juttu tuli kuitenkin heti eteemme, kun menimme messuille. Se oli Jukka Rintalan suunnittelema Vintage-mallisto tai paremminkin mallistossa oleva yksi asu. Niin kuin aiemmin kerroin kuvauslupa täytyi kysyä ennen kuin valokuvia sai ottaa. Niinpä minä sitten kävin kysymässä Jukka Rintalalta luvan, että sain valokuvata muistoksi messureissulta hänen mallistonsa ja laittaa kuvat blogiini. Sain luvan, ja toisenkin luvan Aina-ystävälle :)

Ihastelimme Jukka Rintalan Vintage-mallistoa. Ihastuin erityisesti tähän oranssiin asukokonaisuuteen. Heitinkin sitä katsellessani Ainalle kommentin että kun minulla on joskus perhosvalokuvanäyttelyni avajaiset päälläni on tuo asukokonaisuus tai ainakin samanlainen jonka olen jossain teettänyt :) No, nämä on taas näitä minun " hupsutteluhaaveita " ! Keltainen asu olisi sitten Ainalle sopiva ;)

Wau !! Eikös olekkin aivan upea asukokonaisuus ? Minulle tulee tästä asukokonaisuudesta mieleeni Egypti :)

Pitihän meidän lapsenmielisten käydä ihastelemassa myös käsinukkeja.

Korppi istui hyvin Ainan käteen.

             Minä tietysti pöllöilin.

             Tämä kaunis lasikoru halusi minun kaulaani.

            Lapsille vein voimakiviksi kotiini nämä kauniit onyx-kivet.

Näimme myös Suomen suurimman lasipuun, jonka Koulutuskeskus Tavastia oli toteuttanut. Lasipuussa oli 1500 upeaa suupuhallettua palloa, ja lasipuu oli ensimmäistä kertaa nähtävillä Suomen Kädentaidot 2012-messuilla.