Haaveiden havinat.
Värikäs levollisuus ympäröi meidät.
Kuuntelemme kasvotusten kuinka haaveiden
havinat kohtaavat.
Meidän välille on syntynyt sanaton yhteys.
Olen kaikkesi,olet kaikkeni.
Perhotar suoristaa siipensä,kohoaa ilmaan ja liitelee tuulen tuiverruksessa kohti uusia seikkailuja.
Haaveiden havinat.
Värikäs levollisuus ympäröi meidät.
Kuuntelemme kasvotusten kuinka haaveiden
havinat kohtaavat.
Meidän välille on syntynyt sanaton yhteys.
Olen kaikkesi,olet kaikkeni.
Ajatukseni ovat vähän huurteessa mitä vuosien aikana onkaan tapahtunut. Olen kuitenkin jatkanut taiteilua eri tavoin. Välillä on täytynyt ihan vääntää rautalangastakin. Nyt sekin on huurteessa. Niin kuin minäkin. Kevät tulkoon ja sulattaa sen saa.
Tänään iski tajuntaani ajatus voiko Perhotar palata? Luin vanhoja kirjoituksiani ja katselin kuvia. Kirjoittaako tai lukeeko kukaan enää blogeja? Kommentoiko? Kaipaus iski. Ikävä ihania taidehaasteita ja blogiystävien kannustavia kommentteja. Onko teistä enään kukaan täällä?🦋