torstai 4. lokakuuta 2012

Välikatot ja piippu veks sekä muurin purkua !

Viime viikolla aloin purkamaan vintillä kammarin kattoa. Viikonloppuna molemmat kammareiden katot saatiin purettua, ja savupiipun mieheni kaatoi lauantaina. Eilen purin toisessa kammarissa tulisijaa. Aika hidasta hommaa, mutta minulla ei ole kiire :) Tiili kerrallaan, ja vanhan laastin rapsuttelua pois.
Tässä taas muutama kuva, joista näkyy mitä on tapahtunut.


Aloittelin katon purkamisen varovasti lauta kerrallaan, ettei koko katto tippunut niskaani. Tiukassa meinasivat olla pontatut laudat katossa. Eristesammaleet tulivat naamalle ja silmiin, onneksi oli hengityssuojain ja suojalasit. Silti olin kuin nokikolari :)



Komeat hirret tulivat esiin ja huonekorkeus kasvoi puolella :)

Kattolaudat ovat komeita, kun ne puhdistaa vanhoista sanomalehdistä niitä voi vielä käyttää !


Lauantaina molempien kammmareiden katot saatiin purettua ja pienemmän savupiipun purkaminen alkoi. Aluksi tiiili tiileltä käsin. Kuva on sameahko, se kertoo miten pölyistä hommaa purku on !

Ja sitten järeämmät keinot kehiin. Mieheni pisti toimeksi ja piipun yläosa oli pian historiaa. 
Aika vaarallistakin puuhaa. Piti varoa ettei tiilet tule päälle ja ettei välikatto hajoa.
 Hyvin se kuitenkin meni.

Eilen purin tämän tulisijan. Muutama tiili jäi vielä lattian rajaan.

Tässä on tulisijan tiiliä. Kova putsaaminen niissä oli, mutta eikös ole vaan komeita ?
Tiilet eivät ole tehdastyötä, vaan käsityötä. Monissa tiilissä näkyy tekijän sormenjäljet !

Piipun yläosasta löytyi myös tällaisia vaaleita tiiliä, ovat ilmeisesti savitiiliä ?


12 kommenttia:

  1. Liebe Perhotar,
    das sieht nach sehr viel Arbeit aus... Tolle Fotos.
    Herzliche Grüsse, Sichtwiese

    VastaaPoista
  2. Minä huokaan syvään, kunnioituksesta. Kunnioituksesta vanhaa rakentamista kohtaan. Ajatella toistasataa (vai oliko ylikin) vuotta vanha ja materiaali on vielä käyttökelpoista. Ja vielä kauan.
    Kyllä olisi tämän päivän rakentajilla paljon oppimista. Kuinkahan moni ihminen lieneekään kärsinyt hometaloista ja maksanut itsensä kipeeksi.

    Te teette aivan upeaa työtä. Hitaasti, mutta huolella. Että kattolaudatkin saatte uusiokäyttöön. Ja tiilet. Niin kauniita ja varmasti käsityötä.

    Kun torppa Köyliöstä hankittiin, yli 100 v, niin sanoin, että yhtään väärää ratkaisua ei saa tehdä. Joka pilaisi kauan seisseen pytingin ulkorakennuksineen. Ostin kirjan: Talotohtori (vanhojen hirsitalojen korjausrakentamista), jossa olikin oivallisia neuvoja meikäläisille, jotka emme hirsitaloista oikeestaan mitään tienneet.

    Voi, nythän aloin ihan liikaa höpöttämään. Mutta ei voi mitään olen tällee etäinnostunut teidän hankkeestanne!!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nyt oppinut kunnioittamaan vanhaa rakentamista, kun olen siihen päässyt tutustumaan näin läheltä. Ai onko sinullakin torppa ? Olen lukenut alan kirjallisuutta, tutkinut netistä ja saan neuvoja onneksi " vanhoilta konkareilta". Et höpöttele yhtään liikaa, ihana että olet innostunut ja kiinnostunut. Otan mielelläni myös neuvoja vastaan sinulta.

      Poista
  3. Kauhea urakka, mutta varmasti kannattaa säästää sekä tiilet että laudat. Ne voi hyödyntää uudelleen rakennettaessa.
    Te ihanat ahertajat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urakoita on hyvä olla :) Tarkoituksena on säästää kaikki mitä voi vielä käyttää uudelleen. Osa tiilistä on kuitenkin niin palasina, että niitä ei voi käyttää.

      Poista
  4. Olet sinä vaan aika rakennusmies, tai paremminkin purkari tässä vaiheessa, mutta varmaan osaat rakentaakin, kun se aika tulee.
    Olette hyvä työpari, silloin homma onnistuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkuri minä vain olen. Rakentaa en osaa, apumiehenä osaan olla. Kyllä kaikki työt sujuu paremmin ja nopeammin, kun on useampi tekemässä yhdessä.

      Poista
  5. Vähän ihmettelen tuota vauhtia! Hetkessä purat yhen uunin ja vielä putsaat tiiletkin! Meidänkin Majalassa purettiin entinen piippu ja muuri, mutta se ei ollut hankalaa, kun laastina oli melkein hiekkaa! Mutta on minullakin säilössä käsintehtyjä tiiliä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen luonteeltani ja toimiltani aika vauhdikas jellona :) En nyt aivan hetkessä purkanut uunia, meni siinä sentään kuutisen tuntia ! Osa tiilistä oli tiukemmin kiinni, osa lähti melkein vaan nostamalla. Putsaamisessa meni myös hieman aikaa. Arvasin, että sinullakin on tiiliä säilössä. Mitä meinaat niistä tehdä ?

      Poista
    2. Vau mitä meininkiä, oma piiperrys ja tuskailu alkaa naurattaa, tosin tunkion siivouksessa sain niin kamalan tulehduksen silmiin ja naamaan ettei paremmasta väliä. Vanhat tiilet ovat kestäviä, paljon parempia kuin nykyiset, paiskoin ullakolta alas eivätkä meinanneekaan hajota. Kyllä Teillä on iso urakka. Onneksi et ole allerginen ja pitäkää suojaimia vaikka ette vielä olisikaan, minä jo olen niin mun ei tartte:)

      Poista
  6. Vanhan purkamisess on aina pientä jännitystä. Ja löytyy joskus jopa aarteita. Hurja urakka teillä on menossa. :)

    VastaaPoista