Pieni poppeli

Haltijan pieni kuusitarina sai minutkin innostumaan kirjoittamaan pienen puumaisen tarinan. 
Kiitos sykäyksestä sinulle Haltija !
Hassua sinäänsä, että poppeli on tarinan pääosassa. Puulaji tuli tarinaan vaan jostain,  ja sitten tarinan kirjoittamisen jälkeen huomasin, että minäkin olen puuhoroskoopiltani poppeli : 


Poppeli (4.2.-8.2. ja 5.8.-13.8.)

Poppeli on kaunis ja koristeellinen, mutta voi pessimismillään vuosien mittaan aiheuttaa itselleen ongelmia. Vain läheiset voivat olla poppelille avuksi, joten hänen kannattaa valita tarkoin seuransa. Poppelin on oltava tarkka myös asuinpaikkaa valitessaan. Hän voi huonosti ahtaudessa, mutta ei halua asua yksinkään. Poppeli kokee rakkauden ja vapauden ikuista dilemmaa: hän tarvitsee ystäviä, mutta haluaa vapautta, hän on riippumaton, mutta hyvin tunteellinen ja herkkä rakkaudelle. Hän voi suistua helposti tasapainosta. Hänen aseensa on hymyillä tai vitsillä koristeltu välinpitämättömyys. Poppeli ei ole materialisti, hänessä on empatiaa ja järjestelmällisyyttä. Tarkkuus, kriittisyys ja kunnianhimo voivat vaikuttaa uravalintaan, monia poppeleita toimii lääkäreinä.



Pieni poppeli


Olipa kerran pieni poppeli, joka syntyi rakkauden tunnustuksesi turvalliseen, pieneen poppeliperheyhteisöön.
Poppeli sai kasvaa ensimmäiset vuotensa telmien, mutta häntä silmällä pitivät äiti ja isä- poppelit sekä mummo ja pappa- poppelit, jotka olivat työntäneet juurensa samoihin multiin. Kummitäti- poppeli ja setä- poppeli perheineen elelivät vielä lisäksi naapurissa. Poppeli nautti elostaan ja oli vailla huolia. Vuodet vierivät ja poppeli kasvoi. Pikku poppeli oli innoissaan, kun kuuli saavansa pian perheyhteisöönsä  uuden rakkauden taimen. Ikävä kyllä tämä rakkauden pieni taimi sai elää synnyttyään vain muutaman päivän. Sitten hänen oli aika lähteä pois poppeliperheen luota. Poppelivanhemmat surivat ja pieni poppeli yritti lohduttaa heitä : Onhan teillä minut ! Elämä jatkui ja vuodet vierivät. Pieni poppeli muutti perheineen uuteen kotiin. 

Tuttu poppeliperheyhteisö jäi aivan pikkumatkan päähän, joten pikkupoppeli pyörähti rakkaitaan aina tämän tästä katsomassa.  Muutaman vuoden päästä pikku poppelin perhe iloitsi kun heille syntyi pieni poikapoppeli. Elämä ei ollut kuitenkaan tasaista, vaan kylmä tuuli puhalteli tasaisesti poppeliperheen elämään. Onneksi oli kuitenkin paljon myös aurinkoisia päiviä. Pikku poppeli joutui kuitenkin pian jättämään jäähyväiset rakkaalle mummo-poppelille. Voi kuinka hän ikävöikään mummo -poppelin rauhoittavaa sipsuttelua ja silittelyä lehdillään. Pappa- poppelista tuli hänelle entistä tärkeämpi, ja pikku poppeli kävi usein häntä tervehtimässä. Pikku poppeli varttui aina vaan isommaksi ja vahvemmaksi. Sen vartta ei nakerrellut elämän tapahtumat ulkoisesti, vaan pikku poppeli mietti usein niitä itsekseen omassa mielessään. 

Yhtenä päivänä pikku poppeli sai taas pappa -poppeliltaan kutsun tulla hänen luokseen.  Pikku poppeli ei aivan heti rientänyt hänen luokseen, mutta kai silläkin oli tarkoituksensa, koska hän sai pian suruviestin, että pappa- poppeli oli lähtenyt mummo - poppelin luokse paremmille kasvumaille. Pikku poppeli itki ja suri suunnattomasti. Pohti miksi mummo ja pappa -poppelin oli lähdettävä pois hänen luotaan. 

Elämä ei ollut edelleenkään pikku poppelilla tasaista. Pian hän joutui irrottamaan juurensa ja muuttamaan. Muutto hieman vaikutti pikku poppelin ystäväpiiriin, mutta pian tapahtui myös jotain muuta, joka lamaannutti poppeliperheen. Isä-poppeli lähti yhtäkkiä mummo ja pappa-poppelin luokse. Pikku poppeli ei voinut käsittää asiaa. Hän oli surullinen ja vihainenkin. Miksi kaikki lähtevät ja hylkäävät. Pikku poppelin sydäntä särki kovasti, häntä harmitti kun ei edes ollut saanut hyvästellä isä-poppelia.  Hän olisi niin halunnut tutustua isä-poppelin ajatusmaailmaan ja persoonaan isompana poppelina.  Suruviestien tulo vaan jatkui isä-poppelin veli , pikku poppelin setäkin lähti yhtäkkisesti isä, mummo ja pappa-poppeleiden luokse. Muutoksen tuulet puhalsivat pikku poppelin elämään, edessä oli taas muutto.  

Pikku poppeli revittiin irti suurimmassa kasvuvaiheessaan synnyinseudultaan ja vietiin kauas uuteen paikkaan. Pikku poppeli  ei ymmärtänyt miksi hänen elämässään mikään ei tuntunut olevan pysyvää.  Vuoden päästä pikku poppelia taas vietiin juurtumaan uuteen paikkaan. Vastentahtoisesti pikku poppeli taas juurensa uuteen multaan hetkellisesti asetteli. Hän tunsi olonsa juurettomaksi, ei kuuluvansa minnekään.  


Nyt isona poppeli on huomannut, että vaikka hänen juurensa ei ole tavallaan missään, niin hän on sopeutuvainen aina uusiin multiin ja olosuhteisiin.  Mikään ei saa isoa poppelia lannistumaan, juurille on heitettävä aika ajoin vaan lisämultaa, vettä tai lannoitetta. Hassua sinäänsä pikku poppeli, eikun nykyään iso poppeli asustelee oman poppeliperheensä kanssa sellaisessa paikassa minkä piti olla pikku poppelille vain väliaikainen asuinpaikka. Iso poppeli on ylpeä omasta poppeliperheestään ja pikku poppeleistaan. Yhdestä pikku poppelin taimesta hän joutui aikanaan luopumaan ja se oli kova paikka. Iso poppeli elää nykyään päivä kerrallaan, ja yrittää etsiä elämässä aina niitä positiivisia asioita. Tasaista ison poppelin elämä ei ole vieläkään ja tuskin koskaan tulee olemaan. Iso poppeli on ylpeä moninaisista juuristaan ja koettelemuksistaan.  Ne ovat tehneet isosta poppelista vahvemman, vaikka aina siltä hänestä ei tunnu.  Iso poppeli on kiitollinen läheisistään ja ystävistään.  Iso poppeli luulee kasvattavansa pikku poppelejaan, mutta huomaa usein, että ne kasvattavatkin isoa poppelia. 

Perhotar eksyksissä

Nyt olen turvallisesti kotona, mutta eilen oli toisin...
Päätin lähteä eilen pikaisesti puolukkaan iltapäivällä ns. puolioutoon metsään.
Pakkasin autoon pari ämpäriä ja poimurin, mutta en tietenkään mitään juotavaa eikä syötävää.
Saavuin perille marjapaikalle ja lähdin etsimään puolukoita. Ei näkynyt puolukoita niillä paikoilla missä edellisvuosina olin puolukoita poiminut. Lähdin siis etsimään puolukoita hieman kauempaa ja laidempaa.

No siellähän niitä komeita punaisia puolukoita oli mättäillä ja sammaleiden joukossa. Poimin marjoja innoissani. Ajattelin, että nyt saan tästä äkkiä pari ämpäriä täyteen. Mietin poimiessani, että ei pidä unohtaa mistä suunnasta tulin..Siinä poimiessani huomasin aina vaan parempia ja punaisempia mättäitä. Poukkoilin sinne ja tänne. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Janokin meinasi olla, mutta en ollut ottanut juomista mukaan, kun ajattelin vain pikaisesti poiketa katsomaan josko puolukoita löytyisi. Ämpäri oli melkein täysi, ja mietin, että nyt poimiminen saa riittää. Voinhan tulla myöhemmin hakemaan puolukoita lisää.

Lähdin ämpäri kainalossa kulkemaan kohti tulosuuntaani. Kuljin ja kuljin. Yhtäkkiä huomasin olevani ihan keskellä metsää, eikä kalliomaista ja jäkäläistä maastoa ollut missään. Yritin kuunnella kuulisinko jostain autojen ääniä tms. Jotain kuului, mutta " pienessä paniikissa" en osannut tulkita tuliko kaukaa kuuluvat äänet sivusta vai edestä päin. Ei voi olla totta ajattelin. Pieni ajatusleikki eksymisestä joka oli varoitellut minua puolukoita poimiessani oli totta.

Kuljin ja kuljin pitkin synkkää metsää. Olin ihan eksyksissä. Sitten oli pakko jo ottaa kännykkä taskusta ja soittaa miehelle : Hei, minä täällä ! Olen kuules nyt eksyksissä, kun tuli lähdettyä puolukkaan. Mitenköhän osaan täältä pois ? Mies vastasi : Voihan...Missä oot puolukassa ? Et panikoi nyt vaan istut ja jäät odottamaan. Muuten menet vielä enemmän eksyksiin. Tulen noin puolen tunnin päästä tööttäilemään, että voit suunnistaa ääntä kohden. Minä vastasin: En kai minä voi paikalleni jäädä istumaan. Apua miten mä saatoinkaan näin eksyä tänne ! No, en tietenkään malttanut jäädä istumaan johonkin kannonnokkaan.  Kuljeskelin sekavasti sinne ja tänne. Huomasin,että kännykässäni oli tietysti akku ihan loppu. Yksi pykälä enää jäljellä. Laitoin miehelle tekstarin : Pelottaa. Akussa enää yksi pykälä...No, jonkin ajan päästä mies soitti ja ohjeisti minua : Kulje auringon suuntaan, niin löydät takaisin.

Minä kävelin ja kävelin aurinkoa kohden. Jonkin ajan päästä tulin metsäautotielle. Päätin lähteä kulkemaan sitä pitkin vasempaan suuntaan. Jonkin matkaa kuljettuani näin isomman tien. Otin huojentuneena kännykän taskusta ja soitin miehelle : Olen nyt isommalla tiellä. Voitko tulla hakemaan ja viedä minut takaisin autolleni ?

Näin onnellisesti päättyi minun eksymiseni. Tuli rämmittyä metsässä melkoinen hikilenkki ! En taida tänään lähteä itsekseni puolukkaan ns. puolioutoon metsään. Tai jos lähden otan siimarullan mukaan, jonka kiinnitän lähtöpaikalle puuhun, että pääsen turvallisesti takaisin :) No, nyt on koettu tämäkin kokemus, ei ollut mikään mukava tunne huomata olevansa eksyksissä keskellä metsää...vaikka mehtäläinen olenkin :)

Tunnustus !

Sain tämän suloisen tunnustuksen Ainan ja Hiltan-blogista, lämmin kiitos siitä ♥ ! En vain ollut ehtinyt siivouksiltani tunnustusta hoksaamaan, sain tiedon tunnustuksesta kun käväisin eilen Ainan ja Hiltan luona :) 


On mukava, että Aina pitää minua ilopillerinä, sitä haluaisin olla kaikille joka päivä :) Monipuolisuuteni on toisinaan hyve, toisinaan taas ei, kun tulee touhuttua monenlaista yhtä aikaa eikä malta keskittyä yhteen asiaan. Tunnustus meinasi mennä siis ihan ohi, kun olen blogeja ehtinyt vain pikaisesti seuraamaan. Onneksi tuli perille asti kasvotusten :)




Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi Pos it ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.
Eli...anna tunnustus vain (5) ihanalle blogille (tämä onkin se vaikein juttu.)


Jaan tämän tunnustuksen mielelläni seuraaville ihanille blogeille, jotka tuovat päiviini piristystä ja mukavaa seurattavaa. Moni muukin seuraamani blogi ansaitsee tämän tunnustuksen, mutta he ovat sen jo saaneet :) 

Kiirepakolainen : Osaat tehdä kadonneilla viivoilla nauruhermoja kutkuttelevia tuotoksia. Odatan aina innolla mitä hauskaa olet taas keksinyt. 

Valokki:  Maalaamasi voimaeläintaulut huokuvat voimaa. Unisiepparisi ovat täynnä valoa. Tarinasi koskettavat syvälle sieluun. 

Tulentekijä Tuikku : Mandalasi kiehtoo minua. Odotan aina, että mitä mielenkiintoista olet niihin piirtänyt. Mandaloitasi on mukava tulkita.

Selma : Tunnistan sinussa samanlaisen näprääjän, kuin itsekin olen. Kortteja, koruja ja kylttejä tms. voi tehdä ihan mistä materiaalista vain.

Haltija : Minäkin istun usein runotuolissani kiven sisällä ja sanat istuvat jalkojeni juuressa odottaen että lähdemme yhdessä tutkimaan jotain uutta ja erilaista. Silloin tosiaan sattuu ja tapahtuu. Rakastan kirjoittamista niinkuin sinäkin :) 

Purppuraa

Hirsirakennuksella on tapahtunut jo vaikka ja mitä !

Onpas ollut mielenkiintoista aikaa, kun olemme hirsitalolla pyörineet. Minulla on tietenkin aina kamera ja videokamera mukana, että saan dokumentoida tapahtumia :) Paljon törkyä ja roskaa on poltettu. Ainakin viitenä päivänä on tuli palanut pihassa melkein aamusta iltaan. En viitsi edes tänne blogiini laittaa niitä ensimmäisiä valokuvia mitä otin hirsirakennukselta. Talo oli sisältä nimittäin aivan kamalassa siivossa. Sitä ei uskoisi, kun nyt katsoo näitä minun ottamiani valokuvia. Joskus ehkä teen sitten yhteenvedon mistä kaikki alkoi ja mihin päättyi. Alakerta alkaa olla suurilta osin jo siivottu ja raivattu. Vintin siivouksen aloitan huomenna tai lauantaina. Paljon olen jo " aarteitakin " löytänyt niistä laitan kuvia ja kirjoitusta myöhemmin. Nyt päivitän hieman tämän hetken tilannetta. Eilen melkein kuusi tuntia puhdistelin yhden kammarin katosta pinkopahvia pois. Suihkuttelin ensin vedellä pinkopahvit ja yritin saada ne pois. Työlästä ja hidasta hommaa. Jos jollain on hyviä vinkkejä irrotushommaan, niin otan niitä mielelläni vastaan :)


Tässä on nyt muutamia valokuvia :


Muutama ulkovuorilautakin on  irrotettu, jotta näimme miltä hirret näyttävät ulkopuolelta.

Tämän kammarin katosta eilen irrottelin pinkopahvia. Kammarin hirsienvälit on tilkitty savi tai piimävellillä.

Komeaa alkuperäistä kattolistaa ilmestyi tapettikerrosten alta.

Kammarin komea lattia tuli esiin muovimaton alta. 

Talon alkuperäiset ovet ovat aika hyväkuntoisia. 

Näiden vintinportaiden päässä odottaa seuraava siivous ja raivauskohde : yläkerta. 

Tässä on tupa. Tänne olen tuonut muutaman vanhan huonekalun, jotka ovat melkein ehyitä ja ne säästetään.
Eikös ole komea punainen nahkasohva ? Vanha kiikkutuoli on aivan ihana, se vaatii korjausta, mutta olen siinä jo istunut ja tuvan seinähirsiä ihaillut.

                                         Tuvassakin pinkopahvin alta löytyi komea katto.

Alakerrassa on tuvan lisäksi kaksi kammaria ja eteinen. Oikeasta ovesta on kulku eteiseen ja pienempään kammariin. Vasemmasta ovesta on kulku isompaan kammariin.

Tapettien alta paljastui vanhoja lehtiä, jotka ovat suojanneet hirsiä. Vanhimmat lehdet mitä on löytynyt ovat olleet vuodelta 1891. Seinien kätköistä on löytynyt myös kirjeitä ja rakkaudnetunnustuksia. Niistä kerron myöhemmin enemmän :)