torstai 26. heinäkuuta 2012

Rapu, rapu rallaa...

Rapu, rapu rallaa...
Minulla ei ole krapula, eikä ole huomennakaan vaikka maistelin äsken tämännäköistä otusta.
En ole ennen syönyt kuin katkarapuja, mutta tunti sitten maistelin jokirapua.
Ei ole hätäisen eikä nälkäisen ahmatin syötäviä nämä.
Pitää olla näppärä sormistaan ja veitsestään, että lihat irtoaa.
Ihan kalanmakuista oli, kun imeskelin saksia...
Nauroinkin, että ei taida olla mun juttu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, että kun muutaman rapusnapsin vetäisi, niin ääni muuttuisi kellossa ja kohta kuuluisi, että onpa todella mahtavia.
Toin nämä kaksi rapua kotiin, että saavat lapsetkin maistaa. Ei poika suostunut maistamaan, saas nähdä kun tyttö tulee kotiin uskaltaako maistaa. Jos ei niin minä harjoittelen ravunsyöntiä :)



3 kommenttia:

  1. Kauhistus kun ovat punaisia! Olen kerran ollut rapukesteissä ja kuten sanot, ehkä muutaman neuvoa-antavan jälkeen ne maistuisivatkin taivaalliselta, muuten vain kalalta ;-D

    Alakuvissa en tunnistanut tummaa perhosta, mutta kaunis se on.

    VastaaPoista
  2. Minä kyllä tykkään ravuista, jos joku paahtaisi mulle leivän ja perkaisi ravut leivän päälle... :))

    Kylläpä nuo todella punastelevat :))

    VastaaPoista
  3. No enpä minäkään ole saanut rapua kuin ihan lapsena. Ei se pahaa ollut, mutta en oikein ymmärrä niiden rapujuhlien päälle!

    VastaaPoista