Perhottaren päiväunia

Nyt olen tyytyväinen ja hieman ylpeäkin itsestäni. On olemassa unelmia ja haaveita, jotka pyörivät vain mielessä. Unelmat ja haaveet eivät vaan tahdo toteutua, jos niiden eteen ei ole valmis tekemään jotain :)
Minä olen haaveillut runokirjasta, jossa olisi ottamiani perhosvalokuvia ja runojani. Lähetin runot ja muutaman valokuvan ehdolle yhdelle kustantajalle kesällä, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään :(
No, onni onnettomuudessa, että lähetin runoni, sillä ne eivät kadonneet sähköpostistani, kun tietokoneeni irtisanoi työsopimuksen kesällä.
Tein siis itse unelmastani totta. Unelma vaati noin kahden työpäivän verran hommia, kun etsin käsiini kaikki perhosvalokuvani ja valikoin runot kirjaani. Eilen sain käteeni valmiin teokseni, johon olen tyytyväinen. Perhottaren päiväunia-runokirjassa on 36 sivua perhoskuvia ja runoja. Nyt valokuvat ja tekstit eivät pääse katoamaan, jos tietokone tilttaa !


Tälläiseltä näyttää minun runokirjani kansi. Perhotar tietysti tarkkailee kannessa !

Kirjan sisäsivuilla on perhosvalokuvia  ja runopätkiä ! Tässä on muutama aukeama kirjasta.

Kannon kainalossa

Kaipasin omaa rauhaa.

Kiipesin kalliolle, ja käperryin kannon kainaloon.

Asettelin häntäni oksan päälle. 

Painoin pääni tassujeni päälle, ja olin hiljaa.

Oloni on nyt rauhallinen.

Nautin yksinäisyydestä.

Kannon kainalossa on hyvä olla.

Syksyinen aamuhetki

Kävelemme järven rantaan, tuoksuu syksy. 

Pian olemme vedessä, ja veneenkeula suuntaa kohti järvenselkää. Rannassa on muitakin, jotka nauttivat syksyisestä aamuhetkestä. Ylväästi kääntävät meille selkänsä, ja toinen sukeltaa sekä esittelee vain peräpeilinsä :) 

Pian ylitsemme lentää myös kaksi komistusta.

Nyt on aika katsoa mitä Ahti suonee pyytäjille. 

No, kuhahan se sieltä tulla tupsahtaa.

Yksi karkulainen hyppäsi yli laidan, mutta kolme kuhaa saatiin kotiinviemisiksi.

Yöllinen kylmyys on jättänyt jälkensä myös pellolle. On syksyinen aamuhetki. 

Sammaleet ja heinäneliöt saivat kyytiä !

Vietin eilen taas päivän hirsitalolla. Vintissä alkaa näyttämään jo mukavan siistiltä. Jatkoin jo aloitettua urakkaamme, eli tyhjentelin talikolla ja lapiolla ikkunan kautta eristyksiä ulos. Sammaleet ja heinäneliöt vain pölisivät, kun talikko heilui ja hiki virtasi :) Sain peräti yhden osion puhdistetuksi. Iltapäivällä vintillä olleet vanhat komeat kangaspuut lähtivät matkaamaan kohti uutta kotia. Ne kävi noutamassa se mies, jonka ansiosta tämä kaikki alkoi, eli minusta tuli hirsitalollinen. Olen vieläkin ymmyrkäisenä miten näin kävikään. No, joka tapauksessa kangaspuut tulevat pääsemään hyvään kotiin, matkailunähtävyyspaikkaan :)

Tältä vintillä näytti eilen.

Tällaisiä heinäneliöitä on käytetty eristeenä vintillä sammaleen kera. Täytyy sanoa, että hyvin ovat aikanaan eristykset tehneet, ja kuvitelkaa mikä työ on ollut tehdä nämä 40 x 40 senttiä olevat heinälaatat ja kerätä sekä kuivattaa sammaleet. 

Eristettä vintillä on kaiken kaikkiaan noin 30- 40 sentin paksuudelta.

Kun eristeet on otettu pois ilmestyy esille komeat laudat, joiden alla on ollut vielä noin 10 sentin korkuinen tuuletusrako. Puiden alla näkyykin tuvan katto.

Tässä ovat nyt ne komeat, isot kangaspuut, jotka pääsivät eilen uuteen kotiin :)

Syyskuun sirkat sirittelivät

Tänään oli aivan mahtava sää. Istuskelin monta tuntia kalliolla ja kuuntelin sekä katselin luonnonihmeitä. Minulla oli kalliolla oikein oma orkesterikin. En häirinnyt heidän soittojaan laulullani, vaan istuin ja kuuntelin ihan hiljaa.
Heinäsirkat ovat sirittäneet tänä kesänä vähemmän, koska on ollut niin sateista. Tänään ihailin siis heinäsirkkojen soittoa, ja konttailin kuvaamassa näitä vikkeliä veijareita.


Tässä on herra Vihreä. Tämä herra soitteli oikein kunnon serenadeja. Oli ilo kuunnella.

Pienempi on herra Punainen. Pienemmän herran ei tarvinnut hävetä yhtään soittotaitojaan. Vaikka oli pienempi koko ja lyhyemmät koivet, niin kyllä siritys kuulosti komealta. Punainen herra oli tosi vikkelä, loikki koko ajan paikasta toiseen. Sain kontata tämän herran perässä ihan tosissaan. 

Mandala

Mandalan aiheena oli portti. Piirsin puuväreillä portin sydämeen.

Jos löydät oikean avaimen sydämesi porttiin, niin pääset tuntemaan mitä rakkaus on.

Jos opit rakastamaan itseäsi ja ajattelemaan, että ansaitset itsellesi kaikkea hyvää olet avannut oikean portin.

Sydämesi ja rakkauden portin avattuasi huomaat, että kun rakastat itseäsi, voit vasta sitten rakastaa muita.

Sydämen portille joutuu kulkemaan monta askelmaa. Taskussa on oltava useita avaimia, mutta vain löytämällä sen yhden ainoan oikean avaimen onnistut !

Kissantassuja toisen eteen...

Ulko-ovi aukeaa.
Alkaa kissojen kilpajuoksu. 
Kiireesti kissantassuja toisen eteen.
Kumpi ehtii ensin sisälle ?
Keittiöön kiireellä säntäävät nämä kissat aamupalalle.

Hirsitalon aarteistoa !

On kulunut melkeinpä tasan kuukausi siitä, kun ensi kertaa astuin sisään vanhaan hirsirakennukseen.
Olen viettänyt siellä jo useita viikonloppuja siivoillen ja käynyt siellä viikollakin. Mahdottoman törkymäärän seasta olen ottanut talteen " aarteita ". Olen löytänyt vanhoja työkaluja, muutamia astioita ja paljon kaikkia arkiaskareisiin liittyviä juttuja. Mielenkiintoista luettavaakin on löytynyt. Aion säilyttää löytämäni esineet, kun ne ovat osa talon historiaa. Yritän myös saada selville talon vanhaa historiaa enemmänkin. Yksi ihana asia löytyi hirsirakennuksesta viikonloppuna. Tämä oli piilossa ja tätä on etsitty.


Hirsitalon vintiltä löytyi vuosiluku. Tämä vuosiluku 1818 kertoo talon hirsien iän, mutta  talo on luultavasti siirretty nykyiselle paikalleen noin vuonna 1890, arvelisin.

Vintiltä on siivottu jo aivan käsittämätön määrä törkyä, mutta vielä on paljon tehtävää. Nappasin eilen tämän valokuvan, kun pidin pienen siivoustauon. Törkyä olen lapioinut saaveihin ja kantanut ulos poltettavaksi.

Vintissä on kaksi kammaria, joissa on matala katto. Molemmissa kammareissa on yhdet isot ikkunat ja pienet ikkunat sivuilla. Lattiat ovat komeaa ja leveää lankkua. 

Tässäpä on muutamia " aarteita". Tämä englantilainen herätyskello on hauska, animoitu sellainen. Kun kello kävelee alareunassa olevan tontun pää heiluu, kun tonttu nukkuu :)

Silitysrautoja pitää tietysti olla joka talossa ja useampi. ( minä muuten inhoan silittämistä...). Tässä on kolme silitysrautaa, jotka olen pelastanut. Yksi niistä on peräti sähkökäyttöinen !

Olen aina tykännyt koreista, joten nämä tuohikorit ovat iloa silmilleni !

Talossa on asunut taiteilija, koska hirsien väliin oli piilotettu tämä noin 10 sentin pituinen veistetty puuvene.

Sanomalehtiä tässä talossa on luettu ja kirjoiteltu kirjeitä sekä paljon muutakin. Talossa on asunut selvästi joskus runoilija, ja ehkä joku toimittajakin :) Sen verran tiedän jo talon historiasta, että talosta on kaksosveljeksistä toinen aikanaan lähtenyt Amerikkaan. Siksi Amerikan uutiset ovat kiinnostaneet talon väkeä. Nämä Amerikan uutiset ovat vuodelta 1893.

Vintiltä on löytynyt vanhoja lehtiä aika paljonkin. Lehdet ovat olleet pääosin niin huonokuntoisia, että ne on täytynyt polttaa. Kirjallisuutta olen kuitenkin saanut jonkin verran talteen. Tässä muutama mielenkiintoinen löytö. Aapinen on vuodelta 1944 ja samoin Sotamiehen taskukirja. Regina on kaikista tuorein, vuodelta 1963. Kaikki löydöt ovat mielenkiintoisia, mutta hihkuin onnesta, kun löysin Unikirjan vuodelta 1931 !! 

Vanhoja valokuvia on löytynyt myös muutama. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt ferrotyyppejä, eli peltivalokuvia. Tässä on nyt yksi sellainen, joka löytyi vintin uumenista. Tutkin netistä ferrotypian historiaa, ja sain selville, että ferrotypiaa käytettiin usein liikkuvissa valokuvauskojuissa, jotka kiersivät markkinoilta ja toreilta toiselle. Suomessa ferrotyypit eli  peltilevykuvat olivat suosittuja 1890-1920-luvuilla. Ferrotyypit olivat valokuvia, jotka olivat tulostettu ohuelle, yleensä emaloidulle peltilevylle. 

Mandala

Aloitin tämän mandalan tekemisen jo yli kuukausi sitten. Tartuin silloin ensi kertaa hiileen, ja sain sillä jotain tehtyä paperille. Tosin sain sillä sotkettuakin valkoista paperia...Tämä mandala odotti siis vuoroaan ja tein sen eilen loppuun. Mandalassa on minun voimaeläimeni ja tietysti myös yksi siivekäs.