Perhotar eksyksissä

Nyt olen turvallisesti kotona, mutta eilen oli toisin...
Päätin lähteä eilen pikaisesti puolukkaan iltapäivällä ns. puolioutoon metsään.
Pakkasin autoon pari ämpäriä ja poimurin, mutta en tietenkään mitään juotavaa eikä syötävää.
Saavuin perille marjapaikalle ja lähdin etsimään puolukoita. Ei näkynyt puolukoita niillä paikoilla missä edellisvuosina olin puolukoita poiminut. Lähdin siis etsimään puolukoita hieman kauempaa ja laidempaa.

No siellähän niitä komeita punaisia puolukoita oli mättäillä ja sammaleiden joukossa. Poimin marjoja innoissani. Ajattelin, että nyt saan tästä äkkiä pari ämpäriä täyteen. Mietin poimiessani, että ei pidä unohtaa mistä suunnasta tulin..Siinä poimiessani huomasin aina vaan parempia ja punaisempia mättäitä. Poukkoilin sinne ja tänne. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Janokin meinasi olla, mutta en ollut ottanut juomista mukaan, kun ajattelin vain pikaisesti poiketa katsomaan josko puolukoita löytyisi. Ämpäri oli melkein täysi, ja mietin, että nyt poimiminen saa riittää. Voinhan tulla myöhemmin hakemaan puolukoita lisää.

Lähdin ämpäri kainalossa kulkemaan kohti tulosuuntaani. Kuljin ja kuljin. Yhtäkkiä huomasin olevani ihan keskellä metsää, eikä kalliomaista ja jäkäläistä maastoa ollut missään. Yritin kuunnella kuulisinko jostain autojen ääniä tms. Jotain kuului, mutta " pienessä paniikissa" en osannut tulkita tuliko kaukaa kuuluvat äänet sivusta vai edestä päin. Ei voi olla totta ajattelin. Pieni ajatusleikki eksymisestä joka oli varoitellut minua puolukoita poimiessani oli totta.

Kuljin ja kuljin pitkin synkkää metsää. Olin ihan eksyksissä. Sitten oli pakko jo ottaa kännykkä taskusta ja soittaa miehelle : Hei, minä täällä ! Olen kuules nyt eksyksissä, kun tuli lähdettyä puolukkaan. Mitenköhän osaan täältä pois ? Mies vastasi : Voihan...Missä oot puolukassa ? Et panikoi nyt vaan istut ja jäät odottamaan. Muuten menet vielä enemmän eksyksiin. Tulen noin puolen tunnin päästä tööttäilemään, että voit suunnistaa ääntä kohden. Minä vastasin: En kai minä voi paikalleni jäädä istumaan. Apua miten mä saatoinkaan näin eksyä tänne ! No, en tietenkään malttanut jäädä istumaan johonkin kannonnokkaan.  Kuljeskelin sekavasti sinne ja tänne. Huomasin,että kännykässäni oli tietysti akku ihan loppu. Yksi pykälä enää jäljellä. Laitoin miehelle tekstarin : Pelottaa. Akussa enää yksi pykälä...No, jonkin ajan päästä mies soitti ja ohjeisti minua : Kulje auringon suuntaan, niin löydät takaisin.

Minä kävelin ja kävelin aurinkoa kohden. Jonkin ajan päästä tulin metsäautotielle. Päätin lähteä kulkemaan sitä pitkin vasempaan suuntaan. Jonkin matkaa kuljettuani näin isomman tien. Otin huojentuneena kännykän taskusta ja soitin miehelle : Olen nyt isommalla tiellä. Voitko tulla hakemaan ja viedä minut takaisin autolleni ?

Näin onnellisesti päättyi minun eksymiseni. Tuli rämmittyä metsässä melkoinen hikilenkki ! En taida tänään lähteä itsekseni puolukkaan ns. puolioutoon metsään. Tai jos lähden otan siimarullan mukaan, jonka kiinnitän lähtöpaikalle puuhun, että pääsen turvallisesti takaisin :) No, nyt on koettu tämäkin kokemus, ei ollut mikään mukava tunne huomata olevansa eksyksissä keskellä metsää...vaikka mehtäläinen olenkin :)