Pieni poppeli

Haltijan pieni kuusitarina sai minutkin innostumaan kirjoittamaan pienen puumaisen tarinan. 
Kiitos sykäyksestä sinulle Haltija !
Hassua sinäänsä, että poppeli on tarinan pääosassa. Puulaji tuli tarinaan vaan jostain,  ja sitten tarinan kirjoittamisen jälkeen huomasin, että minäkin olen puuhoroskoopiltani poppeli : 


Poppeli (4.2.-8.2. ja 5.8.-13.8.)

Poppeli on kaunis ja koristeellinen, mutta voi pessimismillään vuosien mittaan aiheuttaa itselleen ongelmia. Vain läheiset voivat olla poppelille avuksi, joten hänen kannattaa valita tarkoin seuransa. Poppelin on oltava tarkka myös asuinpaikkaa valitessaan. Hän voi huonosti ahtaudessa, mutta ei halua asua yksinkään. Poppeli kokee rakkauden ja vapauden ikuista dilemmaa: hän tarvitsee ystäviä, mutta haluaa vapautta, hän on riippumaton, mutta hyvin tunteellinen ja herkkä rakkaudelle. Hän voi suistua helposti tasapainosta. Hänen aseensa on hymyillä tai vitsillä koristeltu välinpitämättömyys. Poppeli ei ole materialisti, hänessä on empatiaa ja järjestelmällisyyttä. Tarkkuus, kriittisyys ja kunnianhimo voivat vaikuttaa uravalintaan, monia poppeleita toimii lääkäreinä.



Pieni poppeli


Olipa kerran pieni poppeli, joka syntyi rakkauden tunnustuksesi turvalliseen, pieneen poppeliperheyhteisöön.
Poppeli sai kasvaa ensimmäiset vuotensa telmien, mutta häntä silmällä pitivät äiti ja isä- poppelit sekä mummo ja pappa- poppelit, jotka olivat työntäneet juurensa samoihin multiin. Kummitäti- poppeli ja setä- poppeli perheineen elelivät vielä lisäksi naapurissa. Poppeli nautti elostaan ja oli vailla huolia. Vuodet vierivät ja poppeli kasvoi. Pikku poppeli oli innoissaan, kun kuuli saavansa pian perheyhteisöönsä  uuden rakkauden taimen. Ikävä kyllä tämä rakkauden pieni taimi sai elää synnyttyään vain muutaman päivän. Sitten hänen oli aika lähteä pois poppeliperheen luota. Poppelivanhemmat surivat ja pieni poppeli yritti lohduttaa heitä : Onhan teillä minut ! Elämä jatkui ja vuodet vierivät. Pieni poppeli muutti perheineen uuteen kotiin. 

Tuttu poppeliperheyhteisö jäi aivan pikkumatkan päähän, joten pikkupoppeli pyörähti rakkaitaan aina tämän tästä katsomassa.  Muutaman vuoden päästä pikku poppelin perhe iloitsi kun heille syntyi pieni poikapoppeli. Elämä ei ollut kuitenkaan tasaista, vaan kylmä tuuli puhalteli tasaisesti poppeliperheen elämään. Onneksi oli kuitenkin paljon myös aurinkoisia päiviä. Pikku poppeli joutui kuitenkin pian jättämään jäähyväiset rakkaalle mummo-poppelille. Voi kuinka hän ikävöikään mummo -poppelin rauhoittavaa sipsuttelua ja silittelyä lehdillään. Pappa- poppelista tuli hänelle entistä tärkeämpi, ja pikku poppeli kävi usein häntä tervehtimässä. Pikku poppeli varttui aina vaan isommaksi ja vahvemmaksi. Sen vartta ei nakerrellut elämän tapahtumat ulkoisesti, vaan pikku poppeli mietti usein niitä itsekseen omassa mielessään. 

Yhtenä päivänä pikku poppeli sai taas pappa -poppeliltaan kutsun tulla hänen luokseen.  Pikku poppeli ei aivan heti rientänyt hänen luokseen, mutta kai silläkin oli tarkoituksensa, koska hän sai pian suruviestin, että pappa- poppeli oli lähtenyt mummo - poppelin luokse paremmille kasvumaille. Pikku poppeli itki ja suri suunnattomasti. Pohti miksi mummo ja pappa -poppelin oli lähdettävä pois hänen luotaan. 

Elämä ei ollut edelleenkään pikku poppelilla tasaista. Pian hän joutui irrottamaan juurensa ja muuttamaan. Muutto hieman vaikutti pikku poppelin ystäväpiiriin, mutta pian tapahtui myös jotain muuta, joka lamaannutti poppeliperheen. Isä-poppeli lähti yhtäkkiä mummo ja pappa-poppelin luokse. Pikku poppeli ei voinut käsittää asiaa. Hän oli surullinen ja vihainenkin. Miksi kaikki lähtevät ja hylkäävät. Pikku poppelin sydäntä särki kovasti, häntä harmitti kun ei edes ollut saanut hyvästellä isä-poppelia.  Hän olisi niin halunnut tutustua isä-poppelin ajatusmaailmaan ja persoonaan isompana poppelina.  Suruviestien tulo vaan jatkui isä-poppelin veli , pikku poppelin setäkin lähti yhtäkkisesti isä, mummo ja pappa-poppeleiden luokse. Muutoksen tuulet puhalsivat pikku poppelin elämään, edessä oli taas muutto.  

Pikku poppeli revittiin irti suurimmassa kasvuvaiheessaan synnyinseudultaan ja vietiin kauas uuteen paikkaan. Pikku poppeli  ei ymmärtänyt miksi hänen elämässään mikään ei tuntunut olevan pysyvää.  Vuoden päästä pikku poppelia taas vietiin juurtumaan uuteen paikkaan. Vastentahtoisesti pikku poppeli taas juurensa uuteen multaan hetkellisesti asetteli. Hän tunsi olonsa juurettomaksi, ei kuuluvansa minnekään.  


Nyt isona poppeli on huomannut, että vaikka hänen juurensa ei ole tavallaan missään, niin hän on sopeutuvainen aina uusiin multiin ja olosuhteisiin.  Mikään ei saa isoa poppelia lannistumaan, juurille on heitettävä aika ajoin vaan lisämultaa, vettä tai lannoitetta. Hassua sinäänsä pikku poppeli, eikun nykyään iso poppeli asustelee oman poppeliperheensä kanssa sellaisessa paikassa minkä piti olla pikku poppelille vain väliaikainen asuinpaikka. Iso poppeli on ylpeä omasta poppeliperheestään ja pikku poppeleistaan. Yhdestä pikku poppelin taimesta hän joutui aikanaan luopumaan ja se oli kova paikka. Iso poppeli elää nykyään päivä kerrallaan, ja yrittää etsiä elämässä aina niitä positiivisia asioita. Tasaista ison poppelin elämä ei ole vieläkään ja tuskin koskaan tulee olemaan. Iso poppeli on ylpeä moninaisista juuristaan ja koettelemuksistaan.  Ne ovat tehneet isosta poppelista vahvemman, vaikka aina siltä hänestä ei tunnu.  Iso poppeli on kiitollinen läheisistään ja ystävistään.  Iso poppeli luulee kasvattavansa pikku poppelejaan, mutta huomaa usein, että ne kasvattavatkin isoa poppelia.