keskiviikko 29. elokuuta 2012

Perhotar eksyksissä

Nyt olen turvallisesti kotona, mutta eilen oli toisin...
Päätin lähteä eilen pikaisesti puolukkaan iltapäivällä ns. puolioutoon metsään.
Pakkasin autoon pari ämpäriä ja poimurin, mutta en tietenkään mitään juotavaa eikä syötävää.
Saavuin perille marjapaikalle ja lähdin etsimään puolukoita. Ei näkynyt puolukoita niillä paikoilla missä edellisvuosina olin puolukoita poiminut. Lähdin siis etsimään puolukoita hieman kauempaa ja laidempaa.

No siellähän niitä komeita punaisia puolukoita oli mättäillä ja sammaleiden joukossa. Poimin marjoja innoissani. Ajattelin, että nyt saan tästä äkkiä pari ämpäriä täyteen. Mietin poimiessani, että ei pidä unohtaa mistä suunnasta tulin..Siinä poimiessani huomasin aina vaan parempia ja punaisempia mättäitä. Poukkoilin sinne ja tänne. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Janokin meinasi olla, mutta en ollut ottanut juomista mukaan, kun ajattelin vain pikaisesti poiketa katsomaan josko puolukoita löytyisi. Ämpäri oli melkein täysi, ja mietin, että nyt poimiminen saa riittää. Voinhan tulla myöhemmin hakemaan puolukoita lisää.

Lähdin ämpäri kainalossa kulkemaan kohti tulosuuntaani. Kuljin ja kuljin. Yhtäkkiä huomasin olevani ihan keskellä metsää, eikä kalliomaista ja jäkäläistä maastoa ollut missään. Yritin kuunnella kuulisinko jostain autojen ääniä tms. Jotain kuului, mutta " pienessä paniikissa" en osannut tulkita tuliko kaukaa kuuluvat äänet sivusta vai edestä päin. Ei voi olla totta ajattelin. Pieni ajatusleikki eksymisestä joka oli varoitellut minua puolukoita poimiessani oli totta.

Kuljin ja kuljin pitkin synkkää metsää. Olin ihan eksyksissä. Sitten oli pakko jo ottaa kännykkä taskusta ja soittaa miehelle : Hei, minä täällä ! Olen kuules nyt eksyksissä, kun tuli lähdettyä puolukkaan. Mitenköhän osaan täältä pois ? Mies vastasi : Voihan...Missä oot puolukassa ? Et panikoi nyt vaan istut ja jäät odottamaan. Muuten menet vielä enemmän eksyksiin. Tulen noin puolen tunnin päästä tööttäilemään, että voit suunnistaa ääntä kohden. Minä vastasin: En kai minä voi paikalleni jäädä istumaan. Apua miten mä saatoinkaan näin eksyä tänne ! No, en tietenkään malttanut jäädä istumaan johonkin kannonnokkaan.  Kuljeskelin sekavasti sinne ja tänne. Huomasin,että kännykässäni oli tietysti akku ihan loppu. Yksi pykälä enää jäljellä. Laitoin miehelle tekstarin : Pelottaa. Akussa enää yksi pykälä...No, jonkin ajan päästä mies soitti ja ohjeisti minua : Kulje auringon suuntaan, niin löydät takaisin.

Minä kävelin ja kävelin aurinkoa kohden. Jonkin ajan päästä tulin metsäautotielle. Päätin lähteä kulkemaan sitä pitkin vasempaan suuntaan. Jonkin matkaa kuljettuani näin isomman tien. Otin huojentuneena kännykän taskusta ja soitin miehelle : Olen nyt isommalla tiellä. Voitko tulla hakemaan ja viedä minut takaisin autolleni ?

Näin onnellisesti päättyi minun eksymiseni. Tuli rämmittyä metsässä melkoinen hikilenkki ! En taida tänään lähteä itsekseni puolukkaan ns. puolioutoon metsään. Tai jos lähden otan siimarullan mukaan, jonka kiinnitän lähtöpaikalle puuhun, että pääsen turvallisesti takaisin :) No, nyt on koettu tämäkin kokemus, ei ollut mikään mukava tunne huomata olevansa eksyksissä keskellä metsää...vaikka mehtäläinen olenkin :)


18 kommenttia:

  1. Voi hurja! Eksyminen on tosi inhottava tunne ja kun panikoituu, eksyy vielä enemmän. Olen itse eksynyt sienireissulla. Kun aikani hädässä juoksin ja juoksin, huomasin juoksevani ympyrää... yhtäkkiä pullahdin metsätielle ja kohasin lenkkeilijän. Itku kurkussa ja polvet sammaleesta vihreänä kyselin tietä.... "tuosta suoraan parisataametriä ja olet isolla tiellä"!! Olin siis ihan lähellä, enkä tajunnut kun jouduin hätään. Sienetkin olivat maahan kaatuneet.

    Sait sentään noin paljon puolukoita! Hyvä sinä!
    Ei eksytä enää, eihän vaan:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain sentään puolukoita :) Ei eksytä enää, ei varmasti ;)

      Poista
  2. Voi ressukkaa. Muista seuraavalla kerralla panna merkille, milläpuolen auringon täytyy olla poislähtiessä, että osaat sen mukaan suunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta ! Tunsin itseni tosi ressukaksi, tolloksi ja vaikka miksi :( Pitää ensi kerralla muistaa aurinkoa tuijotella lähtiessä :)

      Poista
  3. Kääk, noin juuri voisi helposti käydä minullekin. Onneksi on mies joka osaa neuvoa. Tosin mulla sama juttu: akku on lopussa just kun sitä eniten tarvitsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk juuri ! Onneksi mies pelasti minut metsästä, puhelimella :) Kännyköistä on iloa, mutta sitten tympäsee, jos akku loppuu..

      Poista
  4. Voi ressukka, miten minäkään en eksynyt paikalle sinua ohjaamaan. Huomasitko syödä puolukoita, ettei veren sokeri laskenut liian alas? Niin käy herkästi metsässä, kun tarpoo ja loikkii ja aika kuluu nopeammin kuin luulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutelin sinua, mutta eipä näkynyt :) Missä lie taas olit olitkaan, jäit lienee tarinoimaan jäkälöiden keskelle sinne kalliolle mistä läksin. Verensokeri ei ehtinty laskea, mutta verenpaine varmaankin nousi kun panikoin :)

      Poista
  5. Juu, näin on käynyt minullekin. Ja voih, kuinka tyhmäksi sitä itsensä tuntee sitten jälkikäteen. Mutta eipä se auta jos on metsässä, eksyksissä, nälissään ja paniikissa. Onneksi kännykässäni on nykyään navigaattori, siitäkään ei tietysti ole apua jos virta loppuu tai kenttää ei löydy.
    Ohjeet metsään lähtijälle siis ovat:
    1)Lataa kännykkä
    2)Ota mukaan evästä, otsalamppu ja lämpimiä vaatteita
    3)Havainnoi ilmansuuntia ja käytä maastokarttaa(kompassia, jos osaat)
    Vaihtoehtoisesti sido itsesi siimalla puuhun lähelle autoa.. ;D
    4)Jos kuitenkin eksyt, älä hermostu, vaan soita mies/vaimo/veli/sisko/äiti/isä hakemaan sinut pois. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä neuvoista:) Taidan valita vaihtoehdon, että sidon itseni siimalla puuhun lähelle autoa, ja soitan sitten jonkun hakemaan minut pois :)

      Poista
  6. Minä kun lähden puolukkaan/mustikkaan niin mökki näkyy koko ajan. Enempää en tarvi marjoja!! No, onneksi ei tarvinnut helikopterilla etsiä eikä sotilaitakaan tarvinnut hälyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee ottaa mallia sinusta ! Onneksi ei etsintäpartiota tarvinnut hälyttää..Olisi kyllä ollut mukava päästä helikopterin kyytiin :)

      Poista
  7. Se on varmaan aivan hurja tunne, kun huomaa eksyneensä. Onneksi marjamatkasi päättyi onnellisesti ja sat noi paljon kotiintuomisiakin.
    Kun olin nuori tyttönen, äiti aina sanoi, että älä mene kovin kauas yksin metsään - metsä nielasee, etkä osaa kotia.
    Onneksi nykyään on nuo kännykät, että voi ilmoittaa olevansa eksynyt. Jos vaan on sitä virtaa akussa. Mutta kyllä kai kännykän voi nykyään paikantaa vaikka virta olisi lopussakin, en tiedä varmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja tunne oli..tai pikemminkin tosi ääliö ja avuton olo :)Metsä nielaisi minut !

      Poista
  8. Olen iloinen puolestasi, että marjainen suunnistusretkesi päättyi onnellisesti, sinulle riitti oma rakas oppaaksi, meille kävi hiukan toisin. Olemme Suvenkeijun kanssa samoilla linjoilla seuraavan Pieksämäen -lehdessä julkaistun kirjoituksen myötä. Ajattelemattomuudesta sakotetaan, kuuluu sanonta, siitä oppii ja viisastuu, ei muuta kun metsään uusin eväin, siellä odottavat marjat ja sienet, myös meitä suomalaisia ahkeria poimijoita. Mustikoita ja suppilovahveroita löytyy ruhtinaallisesti, puolukoitakin näyttää tulevan, saavat vielä hiukan kypsyä. Mukavia ja turvallisia metsäretkiä kaikille lukijoille, aurinkoa odotellessa.

    Hävettää

    Olimme avopuolisoni kanssa sienimetsällä, puhelin soi ja olikin pitkä puhelu. Puhelun aikana hukkasin suuntavaistoni ja lähdimme harhailemaan pitkin metsää. Aikamme harhailtuamme soitin 112:een ja pyysin apua oikean reitin löytämiseksi.
    Hätäkeskuksen ystävällinen naisääni kysyi tarkempia tietoja ja antoi arvion sijainnistamme. Sijainti oli noin 3,5 kilometriä lähtöpaikasta, siis olimme tulleet ihan väärään suuntaan. Oli pilvinen ilma ja sijaintimme oli niin sakean metsän keskellä, etten pystynyt edes auringon mukaan tekemään päästöstä suunnasta, minne päin lähtisimme.
    Hätäkeskus antoi tehtävän paikalliselle poliisille, kertoi heidän tulevan autoni luo ja antavan äänimerkin ja soittavan, kuulemmeko äänen. He soittavat varmistuksen. Poliisipartio soitti ja kertoi olevansa autoni luona noin 15 minuutin päästä.
    Odotellessamme poliisin saapumista tuli aurinko esiin ja näin saimme määriteltyä suunnan, mihin päin lähtisimme. Suunnan saannin jälkeen lähdimme kohti kohdetta auringosta poispäin.
    Aikamme kuljettuamme kuulimme auton äänen ja päättelimme olevamme lähellä tietä, jonka varressa automme sijaitsee. Tulimme tielle ja samalla näimme meitä hakemaan tulleen poliisipartion. Poliisit tulivat luoksemme, me ilmoittauduimme heille ja samalla varmistettiin automme sijainnin paikka. Kaikki päättyi onnellisesti.
    Kun lähdet tuntemattomaan metsään, ota mukaasi kompassi, GPS jos omistat, ehdottomasti kännykkä (akku ladattuna) ja kartta mikäli mahdollista.
    Kiitos hätäkeskuksen asiallisesta opastuksesta ja poliisipartiolle omasta toiminnasta. Yhteistyöllä vältyttiin yhdestä mahdollisesta laajemmasta etsintätoimenpiteestä.

    Nolottaa edelleen

    Eksyneet sienestäjät

    23.10.2006 Pieksämäki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinanne päätyi siis lehteen, niinkin voi siis käydä :) Onnellinen loppu kuitenkin tarinalla, vaikka nolottaa edelleen..Nolot tarinatkin kuitenkin muuttuvat hauskoiksi ajan myötä ! Minun tarinani ei päätynyt tällä kertaa lehteen ;)

      Poista
  9. Lisäys kommenttiini: Teksti on rakkaani Markun kynästä, hänelle tuli puhelu, jos puhelu olisi tullut minulle, tuskin olisimme eksyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuo miehet kun puhelevat niin menee suuntavaistotkin ihan sekaisin :) Joskus kyllä miesten puheilla selvitään monista naisten aiheuttamista noloista tilanteista...

      Poista