sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ei passaisi nuolaista ennenkuin tipahtaa...

Niinhän siinä sitten kävi, että iloitsin turhaan tekstieni pelastusretkestä entisestä blogista.
Torstaina illalla läppärini ei enää käynnistynyt. Perjantaina yritin herätellä konetta henkiin. Käynnistystiedostot olivat tuhoutuneet. Eilen aamulla herättelin koneen kuitenkin uudelleen henkiin, varmuuskopioilla. Ikävä kyllä en ollut osioinut kovalevyä, joten kaikki tekstit ja valokuvat meni, kun asensin koneelle kaikki uudestaan....
Kyllä nyt harmittaa. Tekstien pelastusretki oli lähes turha, kun en niitä heti siirtänyt itselleni talteen muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle...Onneksi minulla on sähköpostissa tallessa kuitenkin osa perhosrunoistani. No, kone ainakin nyt toistaiseksi toimii. Täytyy uutta konetta lähteä katselemaan, en enää luota tämän läppärin toimintaan. Tämä läppäri on palvellut minua jo useamman vuoden, joten tämän koneen tarina alkaa olla lopussa.


12 kommenttia:

  1. No voi harmin harmi! Tietokoneet oheislaitteineen ovat kyllä inhottavan epävakaita. Minäkin olen useaan kertaan joutunut poistelemaan viruksia, haittaohjelmia yms. Pari kertaa olen joutunut ammattilaisellekin viemään. Jotain aina häviää matkanvarrella. Ja aina ajattelee, että nyt otan opikseni...mutta silti nytkin on paljon kuvia varmuuskopioimatta. Jos runoilet enemmänkin, kannattanee tulostaa niitä. Ja ajattele: kauniiden kuviesi kera niistä tulisi aivan ihana kuvakirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Haaveilen runokirjasta perhoskuvien kera. Siksi minulla jäi perhosrunot talteen, kun olen tarjonnut niitä yhdelle kustantajalle :)

      Poista
  2. Voi itku, minkä teki! Minulta on hajonnut jo kaksi läppäriä ennen kuin takuuaika on loppunut. Tietysti olen saanut milloin uuden emolevyn, milloin mitäkin, mutta aina kaikki on hävinnyt. Nyt ostin vanhanaikaisen pöytäkoneen ja toivon, että tämä olisi vahvempi.

    Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki pitäisi tallentaa ainakin kahteen eri paikkaan ja tekstit vielä paperille.
    Etkö saa esim. vuodatuksesta uudelleen kopioitua tärkeimpiä tekstejäsi? Tietysti kauhea työ, mutta...
    Voimia...sanoo yksi, joka joutui luomaan uuden blogin, kun google sanoi sopimuksen irti #¤&%¤#¤ Nyt jo siivet alkavat kantaa, joten ei hätää. Kyllä sinäkin siitä selviät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä menin poistamaan vuodatuksen sivut, kun ajattelin, että minulla on kaikki tallessa...:(

      Poista
  3. Kertakaikkiaan kamalaa, minusta!!! Itse en haluaisi kadottaaa yhtäkään kuvistani tai piiruksistani. Jo pitkään olen suunnitellut ulkoisen kovalevyn hankintaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että eihän mun kone, sehän kyllä toimii... Näin kun saa lukea toisen epäonnesta, tulee mieleen, että kaikki on mahdollista, koska tahansa. Joten ykköshankintani kyllä on ulkoinen kovis.

    Sanon niin kuin matkatar: kuvitettu runokirja... olisi kyllä ihastuttava!

    Ja koneellesi sanon, että voi itkunpitkut minkä teit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kustantajalta ei kuulu mitään ajattelin itse tehdä Perhottaren runokirjan perhoskuvilla kuvitettuna. Minullakin on ulkoinen kovalevy, mutta se on kaapissa täynnä työjuttuja, olisi pitänyt tallettaa sinne myös omat jutut. No mennyttä ne nyt on ! Pitää tehdä uusia tekstejä ja kuvia :)

      Poista
  4. Tuntuu kuin tämä aika olisi tällainen, vanha katoaa ja uutta tulee tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan on, että uutta ei voi tulla tilalle, jos jotain vanhaa ei katoa !

      Poista
  5. Harmillista on tietojen katoaminen. Jotenkin sitä kuvitteli, että blogeissa kuvat säilyisivät, vaan toisin on, niin moni Vuodatuksessa pettyi.
    Senverran kokemuksesi pelästytti,että aloin heti varmuuskopioida, kun on taas unohtunut kuvat vain tähän läppäriin. Aika-ajoin kopioin niitä ulkoiseen muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että minun varoittava esimerkki saa muut kopioimaan matskujaan talteen.

      Poista
  6. Voi Perhotar, nyt menee meikäkin mykäksi. Sinulla oli siellä niin paljon hyvää. Kai se oli osoitus eteenpäin menosta ja vanhat unohtaa. Oli miten oli. Muistot olisivat saaneet jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyyh..Paljon oli muistoja ja kuvia. Se oli varmaan osoitus, että on mentävä eteenpäin vaikka kuinka vastustaa :)

      Poista