Olen kulkenut runojen sillalla

Posti toi minulle pari päivää sitten kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon kolmannen runokokoelman Haaveilevan heinän.

Olen lukenut kirjan runoja makustellen ja mietiskellen. Olen katsellut kuvia kuulostellen, mitä tarinoita kuvat kertovatkaan. Olen kulkenut runojen sillalla. Nähnyt ja kuullut kaislojen kuiskintaa, heinien huojumista ja kukkien kukkivan. Vesi on välillä väreillyt viestejään. Olen sukeltanut runouden syvyyksiin.

Haluankin kiittää Uuna sinua tästä upeasta runomatkasta, jonka olen saanut kokea. Iloitsen, että voin tehdä matkaa aina uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että löydän joka matkalla jotain uutta.

Olen nauttinut erityisesti runoistasi, jotka herättelevät ajatuksiani, suorastaan vaativat lukijaa vastaamaan.
Mitä mahtaa lukija vastata kysymyksiin : Aamun sydän oli kylmä, vai minunko se oli ? Olenko kasvanut vaikka tunnen itseni niin pieneksi ? Entä kun et  tarvitse kenkiä enää ?

Yksi runoistasi oli kuin suoraan minulle tehty. Tämä runo sisälsi myös kysymyksen.

Salainen syli

Varjojen tanssi on täynnä tunteita, 
pelkoa, uteliaisuutta, kiihkoa.

Pelkään, koska en näe kasvojasi ,ilmettäsi, silmiäsi.
Olet syvällä keinuvien varjojen takana. 
Kuka olet, mitä haluat ?

Kiinnostat minua, koska olet ehkä unelmani,
kauan kaipaamani kutsu
syvälle tummaan taiteeseen.

Uskallanko astua
salaiseen syliisi,
nostaa helmani ja tanssia.
Uskallanko ?


Mietin runoon vastausta sekunnin ja vastasin, että kyllä uskallan. Olen itseasiassa tänä syksynä nostanut helmani ja tanssinut jo monta tanssia taiteen kanssa. Ei minusta vielä ole taidetanssikilpailuihin, mutta alkeet olen jo oppinut.

Runokirjan ensimmäisellä sivulla oli omistuskirjoitus Perhottarelle. Se sai minut kyynelehtimään, se oli niin kauniisti kirjoitettu, ja haluan jakaa tekstin myös teille. Uskon, että Uuna myös sen sallii :)

Perhottarelle :

Köyristä selkäsi vasten tuulta ! Pienet perhoset lentävät siipiesi suojaan.
Annat voimia luoksesi tulevalle, mutta rakkaus viiltää kaaret rintaasi. Kaarnasi laivat uivat kauas.

Olet kuin runoilija : kurkotat aurinkoon, vaikka olet maasta. Olet ikihonka, mutta pelkäät pimeää. Huomenna, huomenna ojennat oksasi ja pysäytät auringon.