Ajattelin kirjoittaa lukufiiliksiä ystäväni Elvin Todenkaikuja-novellikokoelmasta hieman myöhemmin, mutta kun nämä ajatukset pyörivät viime yönä päässäni, niin päätin avata sanaisen arkkuni nyt.
Oli erittäin mielenkiintoista aloittaa lukemaan ystäväni kirjoittamaa kirjaa. Olen seurannut sivusta kirjaprojektin etenemistä, ja odottanut jännityksellä mitä tuleman pitää. Nyt iloitsen valmiista teoksesta.
Kirjan sisältö oli minulle osittain tuttua, sillä olen lukenut muun muassa tarinat : Testamentti, Variksen munat, Ampiainen ja Leijonan ja kalan seikkailuista ( Kerronpa yhden pienen salaisuuden : Samoja tarinoita on lukenut joskus jopa myös yli 30 000 silmäparia ) No, se siitä. Tiedän Elvi, että hypit riemusta, kun luet
edellisen suluissa olevan kommentoinnin :) Niin takaisin asiaan. Tiesin siis osittain mitä odottaa, mutta täytyy myöntää, että sain kokea yllätyksiä.
Todenkaikuja-kirjan Kaikuja-osion tarinat eivät vastaa lukijalle perinteisen kaiun tapaan Haloo, jos sille huutaa Haloo ! Kaikuja-osion tarinat tempaavat mukaansa mielen ihmeelliseen maailmaan, jossa voi kokea ihmetystä, ihastusta ja hieman vihastustakin. Rannalle ja Oikein- tarinat ovat kerronnallisesti erittäin antoisia.
Minämuna ja keltuaisen seikkailu sai minut aluksi pyörittelemään silmiäni. Mitä ihmettä ? Onko kanalan emäntä sulkeutunut kuoreensa ja on eksyksissä ? Huokaisin helpotuksesta, kun tarinan lopussa selvisi, että sehän vain etsi aarretta, eli sisintään. Ei siis sen vakavampaa ;)
Leijonan ja kalan tarinat ovat ihastuttavia kertomuksia ystävyksien iloisista kohtaamisista. Ystävyyttä ei estä se, että toinen asuu maalla ja toinen vedessä. Osaan samaistua tarinoihin, koska olen leijona ja uskokaa tai älkää vanhempani ovat kaloja. Minulla on myös uiskentelevia kalaystäviä ja häntiään heiluttavia leijonaystäviä. Ei siis tarvitse ihmetellä miksi juuri kyseiset tarinat uppoavat minuun. Toivon salaa, että olisin Kalan valtakunnassa-tarinan lopussa esiintyvä leijonanpentu, joka kastaa kuononsa lammen kirkkaaseen veteen. Pääsisin silloin kalan seikkailuihin mukaan :)
HUOM ! Todenkaikuja- novellikirja saattaa aiheuttaa unettomuutta, sillä sitä on mielestäni parasta lukea yöllä. Jos satut nukahtamaan kesken lukemisen ( Ei, tarkoita sitä, että kirja olisi tylsä, vaan se on hyvän yökirjan tunnusmerkki ), niin jos torkahdat ja säpsähdät hereille on mukava miettiä mielessä pyörivästä tarinasta onko se kirjan sivuilla vai oliko se unta ?
Täälläkin yksi leijona, jonka isä oli kala, sisko myös on. Miten kalan ympärille onkin kertynyt monta leijonaa, se minua naurattaa, emme nimittäin ole ainoita :-D
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoista lukea lukukokemuksestasi. Ainan tarinat imaisevat kyllä valtakuntaansa niin vakuuttavasti, ettei minulle tule edes uni silmään, vaikka olisikin hienoa päästä unen kautta samaan maailmaan kuin Huone tai kala ja leijona -tarinat.
Tarinat pitävät vallassaan päiväkausia ja mietityttää moni asia ja mahdollisuus. Se on osoitus hyvästä tekstistä. Olet oikeassa siinä, että Kaikuja-osion tekstit eivät vastaa kuin kaiku, niitä lukiessa pääsee uuteen maailmaan ja alkaa etsiä itsekin erilaisia vastauksia.
Hyvä kun kirjoitit nyt, taotaan kun teos on kuuma :-D
Pitihän sitä minunkin vähän hehkuttaa, kun oli niin mieluisaa luettavaa ! Teos on vielä niin uunituore, että polttelee näppejä edelleen :)
PoistaKuulkaapas LEIJONAT. Vaikka olen kala ja pidän kovasti teistä jokaisesta leijonasta, (myös Tuulento on leijona)niin hillitkää nyt vähän.
VastaaPoistaLeijonatarinoissani teistä joku kulkee aina mukanani, senhän lienette arvanneetkin. Kalan elementissä viileys on aina läsnä, joten suuret ryöpsähtelyt ovat harvinaisia, mutta tunteetonhan kala ei missään nimessä ole.
Ehkä tarinat kertovat kalan siitä puolesta, mikä ei päälle näy.
Kaikella rakkaudella olen jokaisen palautteen lukenut, ihmetellen ja ihastellen. Joskus piiskanippu kainalossa, mutta silti...
Kiitän teitä jokaista erikseen ja yhdessä kaikesta antamastanne hyvästä.
Sinuakin Leijonanpentu :-)
Hillitään, hillitään, juu :) Onneksi sinä et ryöpsähtele, niin kuin me ! Rakkaudella palautetta annamme sinulle ! Leijonanpentua on hyvä pitää kurissa piiskoilla, jos ei meinaa oikein muuten totella ;)
PoistaOlen lukenut jo useammat lukukelämykset tästä kirjasta. Kyllä se minunkin listallani on, saapa vain nähä, milloin joutuu hyppysiini.
VastaaPoistaKannattaa hankkia hyppysiisi, on mielenkiintoista luettavaa. Bodin nettikaupan hyllyltä ainakin löytyy.
VastaaPoista