Perhottaren päiväunia

Nyt olen tyytyväinen ja hieman ylpeäkin itsestäni. On olemassa unelmia ja haaveita, jotka pyörivät vain mielessä. Unelmat ja haaveet eivät vaan tahdo toteutua, jos niiden eteen ei ole valmis tekemään jotain :)
Minä olen haaveillut runokirjasta, jossa olisi ottamiani perhosvalokuvia ja runojani. Lähetin runot ja muutaman valokuvan ehdolle yhdelle kustantajalle kesällä, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään :(
No, onni onnettomuudessa, että lähetin runoni, sillä ne eivät kadonneet sähköpostistani, kun tietokoneeni irtisanoi työsopimuksen kesällä.
Tein siis itse unelmastani totta. Unelma vaati noin kahden työpäivän verran hommia, kun etsin käsiini kaikki perhosvalokuvani ja valikoin runot kirjaani. Eilen sain käteeni valmiin teokseni, johon olen tyytyväinen. Perhottaren päiväunia-runokirjassa on 36 sivua perhoskuvia ja runoja. Nyt valokuvat ja tekstit eivät pääse katoamaan, jos tietokone tilttaa !


Tälläiseltä näyttää minun runokirjani kansi. Perhotar tietysti tarkkailee kannessa !

Kirjan sisäsivuilla on perhosvalokuvia  ja runopätkiä ! Tässä on muutama aukeama kirjasta.

Kannon kainalossa

Kaipasin omaa rauhaa.

Kiipesin kalliolle, ja käperryin kannon kainaloon.

Asettelin häntäni oksan päälle. 

Painoin pääni tassujeni päälle, ja olin hiljaa.

Oloni on nyt rauhallinen.

Nautin yksinäisyydestä.

Kannon kainalossa on hyvä olla.

Syksyinen aamuhetki

Kävelemme järven rantaan, tuoksuu syksy. 

Pian olemme vedessä, ja veneenkeula suuntaa kohti järvenselkää. Rannassa on muitakin, jotka nauttivat syksyisestä aamuhetkestä. Ylväästi kääntävät meille selkänsä, ja toinen sukeltaa sekä esittelee vain peräpeilinsä :) 

Pian ylitsemme lentää myös kaksi komistusta.

Nyt on aika katsoa mitä Ahti suonee pyytäjille. 

No, kuhahan se sieltä tulla tupsahtaa.

Yksi karkulainen hyppäsi yli laidan, mutta kolme kuhaa saatiin kotiinviemisiksi.

Yöllinen kylmyys on jättänyt jälkensä myös pellolle. On syksyinen aamuhetki. 

Sammaleet ja heinäneliöt saivat kyytiä !

Vietin eilen taas päivän hirsitalolla. Vintissä alkaa näyttämään jo mukavan siistiltä. Jatkoin jo aloitettua urakkaamme, eli tyhjentelin talikolla ja lapiolla ikkunan kautta eristyksiä ulos. Sammaleet ja heinäneliöt vain pölisivät, kun talikko heilui ja hiki virtasi :) Sain peräti yhden osion puhdistetuksi. Iltapäivällä vintillä olleet vanhat komeat kangaspuut lähtivät matkaamaan kohti uutta kotia. Ne kävi noutamassa se mies, jonka ansiosta tämä kaikki alkoi, eli minusta tuli hirsitalollinen. Olen vieläkin ymmyrkäisenä miten näin kävikään. No, joka tapauksessa kangaspuut tulevat pääsemään hyvään kotiin, matkailunähtävyyspaikkaan :)

Tältä vintillä näytti eilen.

Tällaisiä heinäneliöitä on käytetty eristeenä vintillä sammaleen kera. Täytyy sanoa, että hyvin ovat aikanaan eristykset tehneet, ja kuvitelkaa mikä työ on ollut tehdä nämä 40 x 40 senttiä olevat heinälaatat ja kerätä sekä kuivattaa sammaleet. 

Eristettä vintillä on kaiken kaikkiaan noin 30- 40 sentin paksuudelta.

Kun eristeet on otettu pois ilmestyy esille komeat laudat, joiden alla on ollut vielä noin 10 sentin korkuinen tuuletusrako. Puiden alla näkyykin tuvan katto.

Tässä ovat nyt ne komeat, isot kangaspuut, jotka pääsivät eilen uuteen kotiin :)

Syyskuun sirkat sirittelivät

Tänään oli aivan mahtava sää. Istuskelin monta tuntia kalliolla ja kuuntelin sekä katselin luonnonihmeitä. Minulla oli kalliolla oikein oma orkesterikin. En häirinnyt heidän soittojaan laulullani, vaan istuin ja kuuntelin ihan hiljaa.
Heinäsirkat ovat sirittäneet tänä kesänä vähemmän, koska on ollut niin sateista. Tänään ihailin siis heinäsirkkojen soittoa, ja konttailin kuvaamassa näitä vikkeliä veijareita.


Tässä on herra Vihreä. Tämä herra soitteli oikein kunnon serenadeja. Oli ilo kuunnella.

Pienempi on herra Punainen. Pienemmän herran ei tarvinnut hävetä yhtään soittotaitojaan. Vaikka oli pienempi koko ja lyhyemmät koivet, niin kyllä siritys kuulosti komealta. Punainen herra oli tosi vikkelä, loikki koko ajan paikasta toiseen. Sain kontata tämän herran perässä ihan tosissaan.