maanantai 4. helmikuuta 2013

Lumimetsässä seikkailin

Oli kaunis talviaamu. Päätin lähteä lumimetsään seikkailemaan. Seikkaileminen on minulle turvallista metsässä näin talvisaikaan, kun voin seurata jalanjälkiäni ja palata lähtöpaikkaan eksymättä ; )

                        Tästä alkoi seikkailuni, Tätä reittiä oli minua ennen jo kulkenut jänönen.


Huomasin heti, että metsässä oli vasta oltu lumisotasilla. 


Pohdin, että pitääköhän minunkin kiivetä puun oksalle piilosille ja pistää pää piiloon,
 niinkuin tämä heppu oli tehnyt : )


Päätin, että olisi mukavampi köllötellä oksilla kuin roikkua.


Pian kuulin haukuntaa, jonkun trimattu puudeli oli peloissaan kiivennyt oksalla. Kävin auttamassa sen alas.


Pian tunsin, että joku kosketti kättäni. Tämä pieni hiirulainen kaipasi juttuseuraa. Meillä olikin mukava rupatteluhetki.



7 kommenttia:

  1. Mukava kuvasarja talvisesta metsästä. :)

    VastaaPoista
  2. was für eine wunderschöne Schneegeschichte!

    VastaaPoista
  3. Metsäretkestäkin saa hauskan ja mielenkiintoisen, kun osaa katsoa ympärilleen, kuten sinä.
    Kivasti kerroit seikkailustasi.

    VastaaPoista
  4. Satumetsässä voi nähdä kaikenlaista.

    VastaaPoista
  5. Onpa houkutteleva tuo polku salaiseen metsään. Siellä eläimet asustavat ja sinua tervehtivät. Olit tarkkana, kun ne huomasit, vaikka kuinka välillä piilottelivat.

    VastaaPoista
  6. Kylläpä täällä on herkistelty. Mutta ei suotta, niin paljon retkelläsi näit metsän omia kavereita :-)

    VastaaPoista
  7. Heh, talvinen metsä on täynnä ihmeitä.

    VastaaPoista