perjantai 12. lokakuuta 2012

Kurkistus kivenkolosta

                                                Rakastan vilinää ja vilskettä.

                                        Rakastan puhetta, pulinaa, naurua ja hymyjä.

                                                Rakastan hiljaisuutta  ja rauhaa.

                                                Rakastan piiloutua kivenkoloon.

                                                 Saan olla siellä aivan itsekseni.

                                             Toki, joskus joku koputtaa kivioveeni.

                            Silloin kiirehdin kivikolostani kurkistamaan, kukas se siellä :)


9 kommenttia:

  1. Samat on mietteet, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tuo runon loppuosa pitää paikkansa.
    Hyvää syksyä sinulle :-)

    VastaaPoista
  2. Liebe Perhottaren,
    wundervolle Gedanken, in denen man sich wieder findet. Foto und Text eine absolut geniale Symbiose.
    Herzliche Grüsse, Sichtwiese

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentistasi. Mukavaa, että pidät kuvan ja tekstin symbioosista.

      Poista
  3. Voi kuinka ihkaihana pää kurkkii kolostaan. Mukavasti vielä runoksi rustattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ole aika vinkeän näköinen veijari ? Se oli oikea linssilude :)

      Poista
  4. Hih, hauska kuva ja runo. Ja totta säkeissäsi: minäkin rakastan olla hiljaa kolossani.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Kolot ovat mukavia, lämpimiä ja turvallisia !

      Poista
  5. Kolossani minäkin viihdyn.
    Sulla onkin siellä kiva veijari tullut kolostaan katsomaan maailmaa!

    VastaaPoista